Tänään oli juoksukilpailupäivä. Oli aika kuuma, ja kun lähtökin oli vähän puolenpäivän jälkeen, tuli kisasta aika rankka. Olimme aika keulilla lähtijöiden joukossa vähän vahingossa, ja sitten tuliki lähdettyä kipittämään aika vauhtia. Minun piti hidastaa tahtia kolmen kilsan jälkeen ettei tarvitsisi heittää kävelyksi (aika moni lujaa lähtenyt tuli sitten selkä edellä vastaan, kun ei kunto riittänyt juosta koko matkaa). Oli aika hilpeää juosta kisareittiä, kun ympärillä ihmiset kannustivat ja hurrasivat ja torvisoittokunta soitti.

Viiden kilometrin reitti kulki kaupungin keskustasta Delftse Houtin suuntaan ja sieltä taas takaisin keskustaan. Viimeisen kilometrin juoksin ihan pelkällä sisulla, kun oli ihan älyttömän kuuma ja puhti lopussa. Ja sitten piti vielä kiristää vauhtia, kun käännyin Marktilta viimeiselle kadulle ja näin maaliviivan ja selostaja selosti minutkin maaliin. Alan ymmärtää, miksi nämä harrastelijoiden hupikisatkin ovat joillekin kovasti addiktiivista puuhaa.

Minun aikani oli 34:16,  parempi kuin haaveilinkaan. Roos juoksi nuorempana ja parempikuntoisena pari minuuttia nopeammin. Mietin jo, että kuinka hyvän ajan olisinkaan voinut saada, jos olisin ehtinyt harjoitella paremmin tai edes nukkunut säännöllisesti ja syönyt hyvin tällä viikolla.. Jospa ensi kerralla - tai joskus omalla lenkillä - menee alle 30 minuutin?

Nälkä kasvaa selvästi syödessä. Maaliskuussa en vielä jaksanut juosta viittä minuuttia, mutta lenkillä käyminen kolme kertaa viikossa on tehonnut. Samalla muuten lepopulssi on laskenut 55 paikkeille. Hauskaa ja hyödyllistä tämä kipittäminen, vaikken koskaan tule mikään urheilija olemaankaan.

Roos ennen lenkkiä 

 

Tuuli lenkin jälkeen.