Eilisestä viisastuneena lähdin tänään goretexit niskassa leffafestareille. Oli huomattavasti mukavampi istua elokuvissa, kun vaatteet eivät olleet läpimärät. Leffakin oli parempi, Office Kitanon tuotoksista jossain siellä puolivälitason paremmalla puolella. Kitano Takeshin tuotanto on välillä käsittämätöntä, välillä suoraviivaista, välillä vaikeaa ja välillä vain hassua. Tämä elokuva, Achilles and the Tortoise, irvi mustan huumorin keinoilla taidekoulutukselle, taiteelle ja taiteilijaelämälle. Niin osuvasti, että tämä taideopiskelija nauroi vähän vaikeasti.

Minä annoin elokuvalle neljä tähteä viidestä (Zatoichi vielä kummittelee mielessä vielä parempana Kitanona, joten en viiteen asti päässyt), H uskaltautui viiteen tähteen.