H. lähti sitten takaisin Delftiin setvimään asuntotilannetta. Tällä hetkellä sovittuna on huomiseksi jotain viisi tai kuusi asuntonäyttöä, kaikki saman lafkan kautta. Ja koordinaattoritätikin yrittää tarjota meille nyt jotain uutta, samasta talosta kuin se aikaisempi kauhistus.

Ostin kirjakaupasta Sean Condonin kirjan My 'Dam Life - Three Years in Holland. (Sen lisäksi ostin ison hienon kuvakirjan George Malloryn Everest-retkestä ja matkaoppaan Bhutaniin. Hmmmmm. Taidan harrastaa järjetöntä sijaistoimintaa.)

Muuttoasioiden säätämisen lisäksi (sijasta?) ollaan käyty tervehtimässä sukulaisia. Viimeisestä parista viikosta iso osa on tullut vietettyä iältään keskimäärin kahdeksankymppisessä seurassa. Tosin meidän suvun seitsemän-, kahdeksan- ja yhdeksänkymppiset ovat kyllä hemmetin nuorekasta porukkaa.

Ulkomaille muuttamisen hankalin puoli onkin minulle se, että tulee nähtyä läheisiä ihmisiä vähemmän. Varsinkin noita vanhoja, kun heitä ei saa niin helposti houkuteltua kylään Helsinkiinkään, saati sitten Delftiin.