Kävimme IDFA:ssa katsomassa chileläisen dokumentin Ciudad de los fotografos, joka oli varsin hyvä. Paljon dramaattisia mustavalkoisia still-kuvia Pinochetin ajan mielenosoituksista ja liikehdinnästä. Käännös (englanniksi) oli jumalattoman huono, mikä vei aika paljon huomiota elokuvalta, kun piti lukea tekstitystä ajatuksella ja koettaa vääntää sitä mielessä järkevään muotoon. Lopulta luovutin ja koetin vain ymmärtää espanjaa.

Leffan loputtua ohjaaja vastaili kysymyksiin, ja hönö hollantilainen festivaalijärjestäjä yritti saada aikaan tappelua. Hän nimittäin kyseli ja intti ja tivasi elokuvantekijältä, että miksi tämä ei ollut vastannut elokuvassaan kysymykseen "miksi", eli miksi oli Pinochetin diktatuuri ja mitkä koko hässäkän taustat olivat. Elokuvantekijä näytti vähän hölmistyneeltä, ja minun teki mieli huutaa salin keskeltä, että a) siitä on tehty N dokumenttia, kirjaa, artikkelia ja b) se nyt vain ei ollut leffan aihe! Elokuva kertoi muutaman valokuvaajan elämästä hankalina vuosina ja siitä, mikä vaikutus valokuvalla mediana oli Chilen poliittisessa tilanteessa. Ei se ollut mikään opetusvideo latinalaisen Amerikan syistä ja seurauksista. Festivaalijärjestäjä ryhtyi lopulta todella omituiseksi ja muunmuassa sanoi mikrofoniin "Why don't you just shut up" kun joku yleisöstä yritti pyytää häntä lopettamaan ja antamaan yleisönkin kysyä jotain. Kaikin puolin todella kummallinen tilanne.

Dokumenttimakuni on muuten muuttunut. Ennen piti olla juuri suuria linjoja, opettavaisia, historiallisia, laajoja. Nykyään pidän eniten ihmiskeskeisistä ja henkilökohtaisista tarinoista. Mikä ei tarkoita, etten pitäisi poliittisista dokumenteista, sillä personal is political. Tässä dokumentissa poliittinen vire oli tietysti sen tapahtumien takia koko ajan läsnä, mutta konfliktin osapuolien aatteita ei alleviivailtu.

H paketoi lahjaa. Heillä on huomenna työpaikalla jokin pikkujoulun kaltainen, jossa siis pitää vaihtaa lahjoja. Lahjojen saajat arvottiin, ja H sai hankalimman - vastaanottajana on iranilainen erittäin uskonnollinen kaveri, joka suhtautuu varsin kitkerästi länsimaiseen hapatukseen. Vaikeinta tässä ei ole lahjan keksiminen, vaan hollantilainen tapa, joka säätää, että lahjan antajan pitää kirjoittaa ilkeähkö runo lahjan vastaanottajasta. Ollapa huomenna kärpäsenä katossa.