Praktijkopdracht on sitten suoritettu ja hyväksytty ja hyväksi katsottu. 'Toimiva yhdistelmä empatiaa ja ironiaa' oli raadin sanat, 'tosi hyvää työtä' oli proffan sanat. Projektista kiinnostuneita on ollut muuallakin, mikä tarkoittaa, että kannattaa jatkaa. Mutta hissukseen.

Koulun suhteen hyvä homma. Periaatteessa puolet syyslukukauden hommista on tehty. Voi keskittyä kirjalliseen lopputyöhön. Ja ideoiden kehittelyyn kevättä varten.

Olin tänään tulkkina jollekin ranskalaiselle, joka olisi ehkä siirtymässä KABKiin. Näin, kun proffa ja dokumentaarikuvauksen pääopettaja päättivät, mille luokkatasolle ranskis lykättäisiin. Selasivat n. 10 sekunnissa portfolion läpi ja sanoivat 'menköön kolmannelle'. Foliossa oli sumuisia maisemakuvia. No, se henkilö ei ymmärrä sanaakaan hollantia, eli tässä on taas uusi ulkkarikatastrofi in the making. Paljon turhautumista luvassa sekä opiskelijalle että opettajille. Varsinkin kun ranskis uskoutui minulle ja kertoi, että hän ei tosiaan jaksa jatkuvaa taiteesta jaarittelua. Hitto, eihän meilläpäin muuta tehdäkään!

Kirjoja kesken: Questioning History, Documentair Nu. 

Ja vielä päivän iso uutinen: pieni R Helsingissä on oppinut sanomaan Tuui-tä. Eli Tuuli-täti. Kolmen viikon päästä ehkä kuulen tämän livenä?