Tällä viikolla on huollatettu yhdet pöxyt ja yksi fillari. Pöxyt paikkasi Binnenwaterslootilla majaileva räätäli ja H:n fillarin huolsi Piet Vonk. Fillarin vaihteisto oli kulahtanut, ja nyt oli uuden aika. Lähdimme testaamaan lammaslenkille, ja kävi ilmi, että minunkin fillarini kaipaa huoltoa. Eturengas on yhtäkkiä kovin huojuva. Syykin on selvä; noin kuukausi sitten kaaduin eräistä myöhään menneistä bileistä tullessani. Vauhtiakin oli sillä kertaa sen verran, että polkimen osuessa katukiveykseen laahasi fillari vielä pitkän matkaa eteenpäin, kipinöiden ryöpytessä kadun ja polkimen kosketuskohdasta. Enpä ole aiemmin kehdannut tätä edes blogata.

No, nyt on etupyörä soikeahko ja pitäisi joko osata rihdata vanne itse tai kiikuttaa pyörä Pietille. Saattaapi olla, että päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Noin periaatteessa olen sitä mieltä, että olisi hyödyllistä osata mahdollisimman paljon erilaisia käytännöllisiä asioita (kalan perkaus, housujen paikkaaminen, fillarin korjaaminen), mutta sitten taas toisaalta pitäähän sitä tukea paikallisia pienpalveluelinkeinojakin (no, kalani perkaan toki itse).

Se eilen valmisteltu bile osoittautui Delft Jazz Festivaliksi. Nyt on kaupunki täynnä jazzia, bluesia ja perusrokkia. Hyviä ja vähän huonompia paikallisia kokoonpanoja. Mukavaa menoa kuitenkin. Huomenna alkavat ne TU Delftin fuksiaset. Me olemme varautuneet ja asettaneet korvatulpat jo valmiiksi yöpöydälle.

Jahas, raparperipiirakka tuli uunista. Eiku syömään.