Risteilymatkustaminen tosiaan taitaa olla vähentymään päin. Minulla oli naispaikka, ja sain koko neljän hengen A-hytin itselleni. Laiva oli tyhjähkö ja rauhallinen. Ravintolassa luki "Smakelijk Eten".

Hässleholmin pikajunasta puuttui yllättäen vaunu numero 15. Skånea puhuva konnari yritti sitä minulle hetken paikallistaa, mutta sitten levitti kätensä ja sanoi det finns ingen 15. Mutta ei se mitään, tilaa riitti.

Öresundjunaan on vaikea tunkea Roskilden festarin aikana. Jouduin seisoskelemaan Hässleholmista Köpikseen.

Kumisaappaat ovat muodissa. Roskildeen menevä nuoriso oli pukeutunut enimmäkseen kumppareihin. Ei tennareihin tai dokkareihin, vaan ihan aitoihin kumppareihin. Lisäksi nuorilla ruotsalaiskundeilla oli lököistä lököimmät pöxyt: koko kalsaripersanders oli näkyvissä, ja housunkaltaiset vyötetty pakaroiden alle.

Köpiksessä tuli vastaan tuttuja. Nyhavnissa on varmaan Pohjoismaiden kallein kaffe: 4,5 euroa.

Dusseldorfin yöjunassa minulla oli yläpeti. Juttelin hetken sekaisin saksaa, ruotsia ja hollantia matkakumppanien kanssa. En tarkoituksella, vaan siksi, että väsynä nuo kielet tuppaavat minulla joskus sekaantumaan, varsinkin, jos olen liikkunut samana päivänä sekä Ruotsissa että Saksassa ja lukenut samalla hollanninkielistä lehteä. Seurana oli muunmuassa opiskelija, joka oli matkaamassa Uumajasta kotiin Bochumiin. Hänelle yö junassa oli jo toinen peräkkäin. Ensimmäinen oli kuulemma kulunut tuolissa. Alapetien tyypit hölöttivät yöhön asti tanskaksi, mutta ihme kyllä sain nukahdettua ja heräsin kälätykseen vain ajoittain. Aamulla heräsin sateisessa Saksassa.

Dusseldorfin asemalla vietin 20 minuuttia, paikallisjuna Hollannin puolelle Venloon löytyi heti. Samaan junaan hyppäsi suomalainen pyöräilijäperhe, jonka miespuolisen jäsenen tunnistin heti vanhaksi atkos-helpdesk-kollegaksi ja koulututtavaksi. Vaihdoimme väsyneitä kuulumisia.

Ja Venlosta pääsinkin sitten jo kotijunaan. H odotti asemalla. Kotona on hyvä olla.

Suomesta jäi vielä aiemmin raportoimatta, että istuin iltaa ystävien kanssa _myöhään_ sunnuntaina ja tapasin työystäviä maanantaina, kumpanakin päivänä oli siis oikein vänkää. Nyt olenkin ollut pari viikkoa niin sosiaalinen, että hengaan tämän kuukauden lähinnä H:n seurassa. Paitti että on sitä parit kemut ehkä käytävä.