Eilen hollantilainen 38-vuotias Karst T. ajoi mustan Suzuki-autonsa väkijoukkoon Apeldoornin kuningattarenpäivän juhlissa. Viisi ihmistä kuoli ja neljätoista loukkaantui. Karst itse kuoli viime yönä sairaalassa, mutta ehti sitä ennen kertoa poliisille, että hänen tarkoituksensa oli nimenomaan vahingoittaa kuningasperhettä.

Tämän päivän lehdissä reagoidaan tyypilliseen tapaan. Paljon sitä jatkuvaa voivottelua siitä, kuinka Alankomaat ei vain ole entisensä, ja kuinka vain Alankomaissa on aiemmin voinut ministeri ajaa pyörällä töihin ja kuningatar vilkutella väkijoukossa, mutta Nederland is niet meer sitä ja tätä. Toivottavasti tämä on ensimmäisten päivien ylireagointia. Maailmassa kun on valitettavasti hulluja, aina on ollut, ja kaikkea pahaa ei voi estää tapahtumasta. Ei kai silti voi lähteä siitä, että tämä tapaus nyt muuttaa koko jokavuotisen perinteen - saati sitten koko maan - ja tästä lähin kuningatar pysyy piilossa eikä kansa uskalla kerääntyä väkijoukkoihin juhlimaan?

Joka tapauksessa kauhea tapaus, jää kollektiiviseen hollantilaiseen mieleen pitkäksi aikaa, ja jää myös omaan mieleeni pitkäksi aikaa. Satuin nimittäin näkemään koko homman televisiossa livenä. Katselin kuningasperheen vilkuttelua paraatissa ja yhtäkkiä kuvassa näkyi auto, joka lennätti ihmisiä räsynukkeina ilmaan ja jyräsi itsensä väkijoukkoon. Jostain syystä tv-kamerat kuvasivat livenä vielä elvytysyrityksetkin ja ruumisautojen saapumisen paikalle - ja minä tietysti jumituin tuijottamaan suu auki.

Itse vietin vappuaattoa yksin kotona taistolaislauluja kuunnellen ja jääkiekkoa katsoen. Vähän oli ikävä niitä hilpeitä Kruununhaan vappuja. Kuningattarenpäivän aattoiltaa olin kuitenkin ollut juhlistamassa pitkän kaavan mukaan Haagissa, eikä wanha kahta päivää peräkkäin sentään jaksa juhlia.

3490418125_f925d22cef.jpg

Minä, Roos ja Fleur keskiviikkoyönä.