Kylläpä on kiirus. Viimeinen viikko ennen arviointeja ja lisäksi työkeikkaa pukkaa, ainakin vähän. Kävin juuri kuvaamassa mukavaa lääkäriä Reinier de Graaf -sairaalan ensiavussa. ER on rauhallisempi paikka kuin telkkarissa; ketään ei ainakaan 10 minuuttiin intuboitu.

Huomenna pitää soittaa verokarhulle, jolle on taas vaihteeksi asiaa, kun kerran on ihan pikkuriikkisen suomalaisperäisiä tulojakin. Lisäksi voisi vaikka koettaa saada posterin painovalmiiksi ja korjata digin yhden tehtävän, joka palasi bumerangina takaisin. Torstaina studioon uudelleenkuvaamaan portrettia ja iltapäivällä junalla Antwerpeniin tapaamaan vanhoja työkamuja. Perjantaina julisteen ensiesittely. Stressi hiostaa.

Kovasti suunnittelen joka tapauksessa nukkuvani lauantaina pitkään. Ainakin voin yrittää.