Muutamassa blogissa on jo keskustelua Hesarin uudesta kuvanjulkaisusysteemistä, jossa tavis voi lähettää kuvansa Hesarille, ja hyvällä onnella saa sen uutiskuvana julki. Ehdot vain ovat kovin kovat:

Uutisen yhteydessä julkaistusta kuvasta tai videosta maksetaan kertapalkkio. Muunlaisesta kuvan/videon käytöstä ei makseta palkkiota.

Lähettäjä luovuttaa Helsingin Sanomille vapaan, ikuisen ja rajoittamattoman oikeuden (edelleenluovutus- ja muunteluoikeus mukaan luettuna) käyttää lähettämäänsä materiaalia valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla sen yleisön saataviin parhaaksi katsomallaan tavalla tunnetuilla ja toistaiseksi tuntemattomilla liiketoiminnan alueilla, jakeluteillä ja -tavoilla nyt ja tulevaisuudessa.

Toisin sanoen kuvaaja menettää kaikki oikeutensa teokseen lähettäessään sen Hesarille, myös oikeuden muokata teos millaiseksi tahansa ja uudelleenkäyttää se sen jälkeen missä tahansa muodossa. Kuvia älyttömistä ehdoista huolimatta varmasti riittää, sillä monelle riittää, kun saa kuvansa näkyvään paikkaan esille. Tietämystä siitä, mitä valokuvasta ennen aikaan on tavattu kuvaajalle maksaa, ei myöskään ole. Muitakin ongelmallisia kohtia sopimukseen kuitenkin näyttää liittyvän.

Liikeideanahan tämä on oikeastaan aivan mahtava. Lukijat tuottavat sisältöä - nyt kuvia, mutta lukijoiden tuottamista uutisjutuistakin on jo puhuttu - ja sitten maksavat itse sen sisällön kuluttamisesta. Kansalaisjournalismia? Enpä tiedä, kun kyseessä on suuri kaupallinen sanomalehti.

Flickr-yhteisössä syntyi aikoinaan lehti nimeltä JPG, jonka ideana oli julkaista painetussa muodossa flickriläisten kuvien parhaimmistoa. Lehden ympärille syntyi vilkas ja innostunut tekijäkunta. Perustajapariskunnalla oli visiota ja yhteisönluontitaitoa. Sitten homma alkoi kasvaa, ja tarvittiin mukaan bisnesmies. Mitä tapahtuikaan seuraavaksi? Perustajapariskunta savustettiin ulos, yhteisötausta häivytettiin, ja lehdestä tehtiin bisneskelpoinen. Toimintaperiaate on kuitenkin yhä sama: ihmiset kisaavat siitä, kuka saa oman Flickrissä esiintyvän kuvansa painettua. Ja tietysti tilaavat lehden, rahalla, koska onhan se hemmetin hienoa nähdä se oma kuva ihan oikeassa lehdessä.

Itse olen huomannut olevani sen verran perso tunnustukselle, että jos joku pyytää kuvaa käyttöön johonkin järkevään juttuun vaikka ilmaiseksi, yleensä suostun. Mutta olen minä sen verran mustis omista kuvistani, etten halua muiden(kaan) tekevän niillä rahaa. (Ja jos joku syvälinkittää luvatta ja tekijätiedoitta, niin saattaapa vaihtua linkkauksen kohteena oleva kuva, ei ehkä siihen g:llä alkavaan netissä kiertävään juttuun mutta johonkin vastaavaan.)

Tänään fotokerhon klubi-illassa keskusteltiin muunmuassa siitä, mitä digikameroiden yleistyminen on muuttanut. Veikkaanpa, että se on muuttanut suhtautumista kuvaan huomattavasti, niin paljon, että käytännöillä ja lainsäädännöllä on kova kiirus pysyä perässä.