Aikoinaan 1995 asuin Haagassa ja kävin lukiota. Suomi pelasi hyvin MM-kisoissa, ja lopulta luokkakaverit jotenkin päätyivät meille katsomaan loppuottelua. Selostuksesta en kuullut silloin sanaakaan, sillä mekkala olohuoneessa oli niin kova. Myöhemmin toki kuulin moneen kertaan, kuinka Ruotsin puolustus pelattiin kebab-kioskille yms. Peli sitten loppui ikimuistoisesti 4-1 ja Jari laittoi Porilaisten marssin soimaan. Lähdettiin kaupungille juhlimaan, ja Helsinki oli aivan täynnä väkeä. Autot tööttäilivät ja ihmiset hihkuivat, ja tuntemattomat ihmiset juhlivat keskenään. Mantan patsaalla väki kahlasi.

Tällä kertaa menen katsomaan loppuottelua irlantilaiseen pubiin Maastrichtissa - toivomme, että saamme pubin ylipuhutuksi, ja näyttävät sitten Eurosportia, jotta pääsemme pelin yleensä näkemään. Kaverit ovat muualla, ja kiekkojuhlintaa on turha odottaa. Mutta kyllä silti fiilis on korkealla. Nyt kun vielä uskaltaisi tosiaan katsoa sen pelin. Miten tästä taas tulikin niin tärkeää.