Rinnakkaisluokan päätösinkvisitio oli tänään. 20 henkilöstä viisi ulos ja kolme toistamaan ekaa luokkaa. Huomenna sitten meidän omien pleijareiden vuoro. Oli raskasta tänään tehdä viimeisiä viimeistelyjä, kun toverit itkivät ympärillä. Peli on kovaa ja panokset suuria. Kai.

En jaksaisi tällaista draamaa. Mutta siihen menee väkisinkin mukaan. Varsinkin huomenna, kun on itse siellä jännäämässä. Se on sellaista porukkahalaamista ja itkun vääntämistä ja edessäpäin kannustusta ja selän takana puhumista. Mitä nyt voitte vain kuvitella parikymppisistä taidekoululaisista. Emmekä me kaksi kolmekymppistä taida sen parempia olla. Paitti että en minä nyt koulun tähden itkisi sentään. Oikeitakin murheita maailmassa on.

Pirun paljon olen tehnyt töitä. Huomenna nähdään, mihin se sitten riittää.