Whinetystä riittää, mutta jospa sitä joskus listaisi mukavia asioita.

Ensi viikolla on Netwerkweek. Olin valinnut vain neljä vierailukohdetta. Minulle on näemmä lisätty kaksi lisää. Ensin ärsyynnyin. Kun katsoin uusia kohteita tarkemmin, huomasin, että ne sopivat erittäin hyvin tämänhetkisiin projekteihini. Kuin nenu päähän. Joku opettajistani, varmaan Corinne tai Lotte, on huomannut asian ja lisännyt minut ryhmiin. Tällaista on, kun saa hyvin yksilöllistä opetusta. Kun opettajat oikeasti välittävät ja tietävät, mikä kenellekin sopii ja ketäkin kiinnostaa.  Kyllähän me koko ajan valitamme siitä, kuinka tarkassa syynissä koko ajan olemme, mutta on sillä hyvänen aika hyvätkin puolensa.

Unohdin viikolla vilauttaa matkakorttia Delftin aseman kortinlukijalle Haagista palatessani ja kortilta kirjautui maksimimatka. Soitin NS:lle ja kerroin unohduksestani. Ystävällinen asiakaspalvelija sanoi "Voi, näitähän sattuu.. eihän sitä voi kaikkea muistaa! Kerrotko sun tilinumeron niin palautetaan summa tilille. Sen pitäisi näkyä siellä joskus ensi viikolla. Ja oikein hauskaa viikonloppua!"

Olin jonkin aikaa sitten ystäväporukassa hiljainen, ja seuraavana päivänä Fleur kysyi, onko kaikki hyvin. Sanoin että toki, olin vain ollut väsynyt, ja silloin en oikein pysy hollanninkielisessä keskustelussa hyvin kärryillä. Keskiviikkona samassa porukassa huomasin, että Fleur ohjasi koko ajan keskustelun takaisin englantiin. Vähän kuin ohimennen, isoa numeroa asiasta tekemättä. Hän tiesi, että minulla oli kymmentuntinen päivä takana.

Bussin 130 kuljettajat toivottavat aina hyvää illanjatkoa kun lähden bussista. Ja tietysti bussiin tullessani tervehtivät.

Postilaatikossa odotti tänään IDFA:n eli Amsterdamin kansainvälisen dokumenttielokuvafestivaalin katalogi. Niin, meillä on lauantainakin postipäivä. IDFA:ssa on loistava valikoima leffoja, paljon suomalaisiakin, ja minun listassani on jo se kuuluisa Miesten vuoro.