Nyt kun matkaliput ja muuttokuljetus on järjestetty, pitäisi kai sitten aloittaa pakkaaminen. Keittiön nurkassa on kasapäin pahvilaatikoita, ja lisää tulee duunista vielä ensi viikolla. Niiden riittävyyttä ei oikein osaa arvioida, ennen kuin on aloitettu. Ainoa vaan, että nyt kun koti on siisti ja kiva, ei sitä millään viitsisi täyttää seuraaviksi 12 päiväksi pahvilaatikoilla. On aika haikea olo siitä, että emme taida päästä takaisin tähän asuntoon enää ikinä. Pakkaamisen aloittaminen tarkoittanee sitä, että asia pitää myöntää. Tämä paikka on ollut kyllä kaikkein eniten koti mitä minulla on tähän mennessä ollut, ainakin aikuisiältä.

Asunnonkatsojat kävivät sitten torstaina. Ensimmäinen tyyppi sanoi heti, että liian pieni. Toiset olivat pariskunta, ja vaikuttivat ihan innostuneilta. Tykkäsivät jopa punaisesta keittiöstä. He oma-aloitteisesti lupasivat ilmoittaa perjantaina, ovatko kiinnostuneita vuokraamaan asunnon vai eivät, "jotta ei sitten tarvitse ihmetellä". No, ei sieltä mitään kuitenkaan kuulunut. Mitä tästä voimme päätellä? Että Kepu pettää aina.

H.:lla on tänään vapaapäivä, oli menossa Leipzigiin kaupunkia katselemaan. Minä taas suuntaan kohta vanhemmille syömään ja sitten katselemaan MM-kisahumua. Helsinki on nyt ihan parhaimmillaan, puunattu ja siisti ja iloinen. Ja ihan täynnä väkeä.