Mä voisin taas vaihteeksi valittaa hetken aiheesta kolmen maan loukku ja sen sivuvaikutukset. H on ollut tämän viikon kotona ja lähtee taas ylihuomenna. Seuraavan kerran tapaamme helmikuun lopussa Suomessa. Huhtikuuta odottelen kuin kuuta nousevaa, kun silloin pitäisi kuulla, josko H saa viiden vuoden diilin Suomeen. Lataan nyt siihen ihan liikaa toiveita ja odotuksia - homma ei ole mitenkään varma, kuten eivät nuo hommat koskaan. Selaan Oikotieltä asuntoilmoituksia pääkaupunkiseudulta ja mietin, mitä kaikkea sitä voisikaan Suomessa tehdä. Ja sitten tulee puhelu Fleurilta tai Raoulilta tai tulee mieleen koulu täällä ja miten sen voi jättää... mutta samalla kovasti kaipaan täältä jo pois.

En jaksa elää jatkuvassa väliaikaisuudessa. Voisin minä taas tänne varmaan sopeutuakin, jos tietäisin, että täällä se tulevaisuus tulee olemaan. Mutta kun tilannehan on se, että tulevaisuus pitemmällä tähtäimellä tulee joka tapauksessa olemaan muualla, todennäköisimmin joko Suomessa tai Ruotsissa.

Ensi viikolla avautuu taas Taikin ja Lahden haku, parempi kai tällä kertaa lähettää paperit sisään. Olen yritellyt Göteborgiinkin, mutta sieltä eivät vastaa yhteydenottoihini. Tutkinto on revittävä nyt kasaan joka tapauksessa, se on vissi. En vain halua olla täällä tässä tilanteessa enää kahta vuotta koulua suorittamassa. Varsinkin, jos H nyt saisi sen paikan Suomesta, en todella osaisi jäädä tänne olemaan keskenäni. Sehän nyt olisi jo ihan naurettavaa se.

OK, tämänkertainen valivali ohi, palataan asiaan taas ensi kuussa..