Pitäisi oikeasti onnistua vääntämään itsensä ei-pohjoismaiseen elämänmenoon. Mutta kun on kovin tottunut siihen, että sovituista kellonajoista pidetään edes suunnilleen kiinni ja hinta on sitä mitä kauppias sanoo sen olevan. Se, että asioiden odottaa toimivan noin täälläkin, aiheuttaa verenpaineen kohoamista ja kireyttä niskalihaksissa. Kun asiat eivät useinkaan niin toimi.

Ei olla vielä saatu selville, mistä hyvästä maksetaan se ylimääräinen 100 euroa/kk sairasvakuutuksen mukana. CV-ketel-korjaajamiehen piti tulla aamulla kymmenen ja yhdentoista välillä. Kolmelta soitettiin ja kysyttiin, että mitäs ny, ei ole näkynyt - kuulemma on niin kiireistä, ettei mitenkään ehdi meillä käydä, joten jospa sitten ehkä huomenna klo 13-14...

Mitenhän sitä tottuisi asumaan sellaisessa eteläisessä maassa, jossa on vielä huomattavasti enemmän vallalla manana-mentaliteetti? Toisaalta, siellä asuessa ei ehkä olisi niin suurta tarvetta lämpimälle suihkuvedelle.

Sori, että blogi on ajoittain kovin valituspainotteinen.