Laura kävi istumassa lauantai-iltaa ja mukavaa oli, kälätettiin taas tuntikausia tauotta. Ei ehdi hiljaista hetkeä tulla. Kumma juttu että alle vuosi ollaan tunnettu, kun juttua riittää kuin vanhoillavanhoilla. Saisi ne Lauran perhe muuttaa sinne minne mekin. (Paitsi ehkä ne ei halua.)

Sitä ennen kävi Marloes. Aiemmin vinguin, että ei noihin hollannikkaihin tutustu. No, nyt kun on ollut vaikea viikko, niin Marloes ja Fleur on kysyneet josko voivat tuoda mulle ruokaa jos en itse jaksa laittaa, Valerie on tehnyt mulle koulussa muistiinpanot, ja Raoul soitellut ja varoitellut että älä kuuntele Leonard Cohenia apealla mielellä kun se ei auta. Ja kysellyt, että pärjäänkö, vai pitäisikö sitä piristämään tulla. (Pärjäsin.)

Kyllä sitä ystäviä löytää.