Olin tänään opastamassa uusia vaihto-opiskelijoita, joita tuli kaksi kappaletta toiselle vuosikurssille ja yksi meidän neljännelle. Saksalainen, suomalainen ja kiinalainen (ja ei, tämä ei ole minkään vitsin alku).

Kaksi ensimmäistä, jotka menevät sinne tokalle, varmaankin pärjäävät. Tokan opetus on vielä tosi strukturoitua ja lukujärjestystä noudattamalla pärjää pitkälle. Meidän ryhmäämme tulleen valintaa ihmettelen; kohtaamme nykyään ehkä kerran kahdessa viikossa ja sekin on projektinseurantaa. Tämä uusi henkilö on Kiinan taideakatemiasta Beijingistä, saapui maahan eilen, on ensimmäistä kertaa elämässään ulkomailla ja osaa englantia hiukan. Hän selitti minulle, että hänen nimensä tarkoittaa "nopea auto". Ajattelin olevani jotenkin lost in translation ja kysyin monta kertaa "pardon?", mutta sitten hän piirsi minulle auton. Uskottava se kai on.

Kolmikolle on sitten selitetty pankkitilin avaamiset, prepaid-simkortit, kunnalle kirjautumiset, lukujärjestys, se, kumpi puoli on Bleijenburg ja kumpi Prinsessegracht, studionvaraukset, julkinen liikenne, junien alennusliput, hauskat sivuainekurssit. Varoitin vielä siitä, miten opettajat koulussamme kommunikoivat - suoraan! kriittisesti! ja toivotin onnea. Sitten piti lähteä kohtaamaan H lentokentällä. Illalla olin vielä huolissani, että miten ihmeessä ne nyt pärjäävät. Nopealta Autolta tuli kuitenkin viesti että hei tässä uusi puhelinnumeroni, joten selvästi ne osaavat toimia ja olla. Koetan lopettaa hössötyksen ja viettää viikonloppua H:n kanssa.