Tänään siirryimme junalla Zermattiin. Matka ei ollut pitkä, mutta kesti kuitenkin 4 tuntia 20 minuuttia, kun junat kiertelivät vuoria ja suhailivat tunneleissa. Zermatt on kiva! Kuin Chamo, mutta sveitsinsaksaksi. Selvästi olemme siirtyneet etelämmäs, etelän ihmisten ja katolisten joukkoon. Sauvakävelevät nunnat ovat vänkä näky.

Pesimme pyykkiä ja hengailimme kaupungilla. Kävin valittamassa ahtaita vaelluskenkiäni kenkäkaupassa ja sain kuulla, että minulla on japanilaiset jalat: lyhyet, mutta leveät. Minä kun luulin niitä vain peruslättäjaloiksi. Kaupansetä sai myytyä minulle leveille tassuille tarkoitetut popot, ja nyt tallustus käy taas vähän paremmin.

Kuuntelimme kaupungilla kellopelisoittokuntaa ja hanuristeja, jotka eivät olleet ihan hanurista. Täällä on vähän Grindelwaldia viileämpää, onhan korkeutta jotain 1600, mutta silti aika lämpimät kelit. Huomenna vihdoin korkean paikan leiriä. Ajattelimme vilkaista Oberrothornin huipun, 3415m. Jos vain sää näyttää lupaavalta. Ei kiipeämistä, vain tallustamista. Yllättäen ei edes lunta eikä jäätä, vaikka korkea huippu onkin. Mutta aikaisin pitää lähteä, mikä tarkoittaa, että minun pitäisi olla jo nukkumassa. On se kummaa tämä lomailu, kymmeneltä nugguun ja puoli seitsemältä ylös.

Ai niin, se Grindelwaldin hotellin suomalainen sauna: paras ulkomailla kohtaamani! Siellä oli kunnon löylykippo, toimiva kiuas, kylpytynnyri ja lepäilyalue. Tyypit selvästikin tajusivat homman nimen. Lämpöä reippaat 80 astetta ja viskomalla löylyä sai lisää.