Ei ollut pahemmin nettielämää jouluntienoolla, kun oli niin paljon sitä live-elämää. Joulu oli jotenkin erityisen ihana tänä vuonna. Aina vain haikeampaa lähteä Suomesta kotiin. Olisi voinut vielä monenmonta iltaa viettää vanhempien keittiössä juttelemassa, tai mummolassa, tai ystävien luona lautapelailemassa, tai siskontyttöä pomputtamassa. Jotenkin kaikki meni niin nopeasti. Ehkä siellä Itä-Euroopan aikavyöhykkeellä aika kulkee nopeammin. En tiedä.

Ihan oudolta tuntuu olla yksin kotona, kun ei ole ollut yksin kahteen ja puoleen viikkoon hetkeäkään. En saanut yöllä unta. Onneksi Suomessa nukuin erinomaisesti ja sikeästi, joten on vähän jaksua varastossa.

Ylihuomenna on näyttelymme avajaiset. Lauantaista lähtien pääsee suuri yleisö (heh heh) katsomaan. Tänään olen tulostanut, liimannut, kehystänyt, ripustanut ja järjestänyt. Huomenna sama jatkuu ja lisäksi on taideteorian ja näyttelyrakennuksen arvioinnit. Äkkiä se arki palasi. Kivaa ja jännäähän tämä tietysti on, mutta pääkoppa on vielä lomalla.