Kiireistä on. Eilen lähdin koululle kahdeksan jälkeen ja palasin kotiin yhden maissa yöllä. Siinä välissä tuli hengattua koulun lisäksi kirkolla ja klubilla. Merimieskirkolla riekuin kameran kanssa, teen reportaasisarjaa siellä diakoniatyötä tekevästä henkilöstä. Kävimme yhdessä Rotterdamin rekkaparkissa jututtamassa rekkakuskeja Pertsa ja Turkka.

Turkka ajaa rekkaa

Molemmat äijät (isolla Ä:llä) olivat puheliaita - varmaan siksikin, että rekkakuskin homma on yksinäisehköä - ja mukavia. Pertsa näytti kuvia kauniista tyttäristään ja Turkka kyseli opinnoistani. Huomenna menen kuvaamaan merimiehiä suomalaiselle konttilaivalle. Älyttömän kivaa, olen pitkään halunnut päästä satama-alueelle ja rahtilaivaan. Lisäksi fotailen viikonlopun aikana vielä varmaan raamattupiiriä ja isoskoulutusta.

Hengasin kirkolla iltaan asti ja lainasin kirjastosta suomenkielisen dekkarin. Sitten lähdin 22 Pistepirkon keikalle Blaakin lähettyville. Blaakin asemalla huomasin kamerani puuttuvan, ja iski hätä. Soitin äkkiä kirkolle, ja siellähän se kamera lojui, sosiaalikuraattorin huoneessa. Olin laskenut sen käsistäni paperipinon päälle ja sinne se jäi. Hiemanko nolotti. Varsinkin kun sosiaalikuraattori lupasi ajaa pakettiautolla Blaakiin tuomaan kameraa. Kiitos vain. Koetan olla jättämättä pääasiallista työvälinettäni mihinkään tästä lähtien.

Pirkot soittivat pienessä klubissa nimeltä Waterfront. Taisimme olla kaverini kanssa paikan ainoat suomalaiset, ja saimme bändiltä huomiota. Asko istui seuraamme juttelemaan ja kertoi, että Rotterdam on aivan mahtava ja hieno ja vaikka mitä. Olivat kuulemma vain henganneet ympäriinsä ja kävelleet. Luulen, että olivat kyllä löytäneet coffee shopinkin.

Keikka oli hyvä. Eivät soittaneet Birdyä, mutta en oikein odottanutkaan.

Asko

Kotona oli vasta paljon puolenyön jälkeen ja sitten piti vielä kasata studiokamppeet tälle päivälle, ruokkia hamsu, käydä suihkussa ja kömpiä nukkumaan. Unen päästä sain kiinni vasta kolmen kieppeillä.