Keskiviikkona avasimme näyttelyn, ja tiistaina se piti rakentaa. Sen lisäksi meillä oli kolmannen vuoden opiskelun infotilaisuus ja meidät allokoitiin orjiksi nelosluokkalaisille, jotka rakentavat loppunäyttelyään.

Kolmannen vuoden infossa proffa sanoi sen, jonka olen halunnutkin kuulla jonkun opettajan myöntävän; hän sanoi, että tietää ihan hyvin, että joudumme tekemään töitä paljon enemmän kuin neljäkymmentä tuntia viikossa. "Mutta sille nyt vain ei voi mitään." Kuulemma aiempina vuosina kolmas vuosi on ollut vielä huomattavasti ekaa ja tokaa rankempi, mutta nyt he yrittävät muuttaa sitä vähän meidän eduksemme. Siitä kai kauhistuivat, kun kolmasluokkalaisia jäi luokalle tai karsiutui 13 kappaletta nyt keväällä.

Mun nelosluokkalaisen piti alunalkaen rakentaa näyttelyään sunnuntaina ja maanantaiaamuna, ja siksi aikataulut sopivat minulle hyvin. Nyt kuitenkin näyttää siltä että minua tarvitaan myös lauantaiaamusta lauantai-iltaan JA sunnuntaina JA maanantaina JA hohhhoijaa. Sinne menee viimeinen Hollannin-viikonloppu ennen Suomeen siirtymistä. Minun oli tarkoitus käyttää lauantaiaamupäivä omien hommien lopetteluun (kuvien poltto cd:lle ja lähetys niille kaikille, joita olen dokumentti- tai reportaasisarjoihin vuoden aikana kuvannut) mutta saa nyt nähdä, milloin siihen taas on aikaa. Pakko hoitaa ennen Suomea.

No, viikon päästä tähän aikaan istun junassa kohti Hämeenlinnaa, Katumajärveä ja juhannusta. Katse sinne!