Olen viime viikkoina addiktoitunut kahteen asiaan. Toinen on naamakirja ja toinen verkossa pelattava Scrabble. Facebookia eli naamakirjaa eli lärväkettä pidin täysin turhana härpäkkeenä, kunnes parin viikon sisällä löysin sitä kautta monta vanhaa, vanhaa ystävää. Ja tässä "vanha ystävä" tarkoittaa, että viimeksi kun tapasimme, hautasimme Barbeja maahan ja koristelimme niille hautapaikkoja. Ancient history, toisin sanoen.

Naamakirjan hyvät puolet: 1) törmää vanhoihin ystäviin 2) helppo pitää yhteyttä ihmisten kanssa 3) näkee, kuinka jännillä tavoilla tutut ovat yhteyksissä toisiinsa. Hämmentävän usein kaveriluetteloista löytyy yhteisiä nimiä, mutta täysin tuntemattomien yhteyksien kautta. Naamakirjan huonot puolet: 1) siellä tulee roikuttua, vaikka pitäisi tehdä opiskeluduuneja.

Ja Scrabble sitten. Tuolla Scrabulous-sivustolla voi pelata englanniksi Scrabblea muita pelaajia tai robotteja vastaan. Minä olen tahkonnut jo satoja pelejä robotteja vastaan (joitakin voittojakin) sekä lisäksi muutamia pelejä oikeita ihmisiä vastaan (tähän mennessä vasta yksi voitto). Hyvät puolet: 1) kasvattaa sanavarastoa, enpä tiennyt, että "teg" on sana 2) loistavaa ajanvietettä. Huonot puolet: 1) siellä tulee roikuttua, vaikka pitäisi tehdä opiskeluduuneja 2) illalla, kun sekä britit että amerikkalaiset ovat hereillä, on paikka täynnä enkä mahdu pelaamaan.

Kolmas addiktioni, jo vanha sellainen, on kofeiiniaddiktio. Saan päänsäryn, jos kahvimuki jää aamulla juomatta. Huomasin eilen kauhukseni, että AlbertHeijnissä ei enää ollut "minun" kahvimerkkiäni (AH Java Gunung Blau).  Iik. Pitääkö tässä oikeasti uskaltautua kokeilemaan uusia kahveja? Tuonkin löytämiseen meni aikansa, ja valintakriteeri oli silloin, että "maistuu suunnilleen Presidentiltä".