Olen paiskinut koululla töitä loppunäyttelykandidaattien apuna. Pahaksi onneksi kohdalleni sattui meidän luokalta sellainen työpari, joka laistaa kaikki hommat, sekä sellainen työnantaja joka ei oikein tiedä mitä haluaa, saati sitten miten siihen päästä. Hän ei halua vasaroida, pitää poraa liian vaarallisena, ei ymmärrä miten mitataan eikä oikein osaa muuta kuin nostaa kädet pystyyn ja mennä paniikkiin.

Tein sitten tänään yhden näyttelypöydän ja yhden valeseinän, tasoitin ja maalasin parit seinät ja parit kaapit ja pähkäilin yhden kulman rakennusvaiheita. Siis enhän minäkään osaa, mutta pakko jonkun on jotain alkaa tehdä kun yksi ei ilmaannu paikalle ja toinen voivottelee kädet pystyssä. Jos ei tullut tarpeeksi hyvää niin saapi syyttää itseään hän. :-p

(Olisi kyllä tarvittu yksi kpl Heinoa paikalle, valmista olisi varmaan tullut tunnissa... :-) )

Huomenna tarkoitus oli että sinne menee muita, mutta nyt ne muut aikovat liueta ja minua kärtetään paikalle. Minulla on kuitenkin jo muuta sovittuna ja koko päivälle ohjelmaa ja hoitakoon muut osuutensa ja ja ja ... ja on syyllinen olo, kun en ole menossa.

Eilen oltiin koulun hippijuhlissa. Eipä tarvitse taas koulubileisiin pariin vuoteen mennä. Ihan kivaa, tavallaan, mutta taidan viihtyä paremmin kotona.

Olen nähnyt nyt lentokoneenputoamisunia kolmena yönä peräkkäin. Taitaa se Air Francen airbusjuttu vaivata alitajuntaa, kun pitää taas keskiviikkona airbussailla. Eiköhän se taas suju, ennakkojännitys on aina pahempi kuin se itse lennon aikainen pelko. Toivottavasti niin tälläkin kertaa.