Kiertää meemi, jossa pitää kertoa ensimmäisistä lapsuusmuistoistaan. Minä muistan Kotkan asuntomme eteisen maton, tai sen, miltä se tuntui. Hämärä muistikuva on myös sedällä ja tädillä hoidossa olosta silloin, kun pikkusisko syntyi.

Nyt luen kirjaa, jossa myöhempi lapsuuteni on tavallaan läsnä. Paavo Arhinmäen Punavihreä sukupolvi kertoo politiikan lisäksi lapsuudesta Länsi-Pasilassa. Paavo asui saman torin toisella laidalla kuin me, ja muistan hänet kaverini isoveljen kaverina. Paavo kirjoittaa beesauksesta (roikuttiin seiskan ratikan perässä ja liirattiin lumessa, kovat jätkät beesasivat väitteiden mukaan Maistraatintorilta Nordenskiöldinkadulle - minä olin liian arka ja järkevä kokeillakseni), työmailla leikkimisestä ja lasivillasohvista (au! muistan tunteen oikein hyvin) ja Gallerian graffiteista.  Olin unohtanut muistavani tuollaisetkin asiat.