Luin dystopiakirjan, joka oli ahdistavampi kuin Orwellin tai Huxleyn klassikot. Ehkä siksi, että kirjan tapahtumat sijoittuivat Suomeen (ja mielessäni samaan aikaan valokuvaamaani Merihaan näköiseen Helsinkiin), ehkä siksi, että kyse ei ollut kaukaisesta tulevaisuudesta vaan jostakin, joka vaikutti olevan jo nurkan takana. Maarit Verrosen Karsintavaiheessa juoni ei ole pääosassa ja osin siksi kai loppu jääkin harmittavan epämääräiseksi. Vahvuus on yhteiskunnan kuvauksessa, joka aiheutti ainakin tässä lukijassa hyvin epämiellyttävän olon. 

En ole pitkään aikaan lukenut yhtä tehokkaan ahdistavaa kirjaa.

" - Olet eilen täyttänyt neljäkymmentä, mies jatkoi. - Ja olet ehkä huomannut, että sinulle ei ole kertymässä kovin paljon tunteja tältä kuulta. 

Mielipideasioita ei kannattanut kommentoida, mutta olin perustellusti eri mieltä kertymästä. Näytti siltä, että saisin sulkutunneista huolimatta asuntolapaikkaan vaaditut kaksisataa tuntia täyteen. Tosin vain melko niukasti, mutta väliäkö sillä miten. 

...

- Koska tilanne on se mikä on eli työt vähenevät ja lisäksi tyypillisten töiden luonne muuttuu, me joudumme tarkistamaan sekä ikärajoja että palkkausta. Myynti- ja vuorovaikutuspalveluissa kolmenkymmenenviiden vuoden ikäraja tulee olemaan lähes ehdoton. Kappaletyöt lisääntyvät, ja niissä ei periaatteessa ole ikärajaa, mutta käytännössä ne ovat usein urakkaluonteisia, joten suoritusnopeus on tärkeä tekijä ja nuoret ovat etusijalla töitä jaettaessa. Ja kun työvoiman liikkuvuuden takia yleinen palkkakehitys on mikä on, tarkistettujen sopimusten palkkaus ei tietenkään voi vastata nykyistä.

...

D-työpalkka putosi kuusikymmentä prosenttia. Työntekijä voitiin enintään kerran kuukaudessa kutsua enintään neljäksi tunniksi erilaisiin nopeus-, kunto- ja kykytesteihin. Testin ajalta ei maksettu palkkaa. Työntekijän tunti- ja päiväsulkuoikeus poistui: vastedes piti olla käytettävissä aina. Tarjotusta työstä sai kieltäytyä, mutta kieltäytymisestä seurasi viiden tunnin palkan suuruinen sakkomaksu. Työntekijän sulkutyölista poistui: vastaisuudessa kaikille voitiin tarjota kaikenlaisia töitä.

Firma siis voisi pommittaa työntekijäänsä vaikkapa friikkiseksityötarjouksilla ja rahastaa viiden tunnin palkan jokaisesta kieltäytymisestä. Tai mitä se vain keksisikin. Se voisi jopa trimmata tuntijako-ohjelmansa lähettämään jokaiselle työntekijälle jonkin siedettävän määrän sellaisia keikkoja, jollaisista työntekijä oli aiemmin kieltäytynyt. Ehkä se ei niin tekisi, mutta mikään ei sitä taannut. Mahdollisuus oli jätetty, se oli suorastaan rakennettu, ja tuollaisia mahdollisuuksia oli tapana käyttää."