Meillä oli vieras, joten on tullut tehtyä turistiasioita, eli ravattua Amsterdamissa, Rotterdamissa, Schipholissa ja vaikka missä. Aika rankkaa, oikeastaan. Säät ovat olleet vaihtelevat, mutta eilen oli kuitenkin jopa jonkinmoinen rantakeli, ja kävimmekin kävelemässä Scheveningenissä.

Täällä on jonkinmoinen terroriuhka päällä, mistä johtuen asemilla on paljon poliiseja. Junat myöhästelevät. En tosin tiedä, johtuuko se terrorismista, ratatöistä vai jostain muusta. Joka tapauksessa, täälläkin on käytössä amerikkalaistyylinen terroriuhkatilanteen porrastus: ei uhkaa, lievä uhka, jonkinmoinen uhka ja suuri uhka tms, ja nyt ollaan tilanteessa jonkinmoinen uhka. Jos nyt oikein ymmärrän. Ei täällä meidän pikkukaupungissa tarvitse tuota kovasti murehtia.

Hollannin intensiivikurssi alkoi eilen. Meitä on 15 opiskelijaa 13 eri maasta. Opettaja on mukava, mutta komensi minut heti lukemaan ääneen kirjan ensimmäistä kappaletta. Emme olleet siihen mennessä opetelleet ääntämistä, joten oli vähän hankalaa. Mutta kyllä se siitä, onneksi olemme kaikki kurssilla ihan alkutekijöissä, joten ei tarvitse paljoa nolostuttaa, vaikka meneekin pieleen. Läksyä tuli hirmuisesti, pitää perehtyä huomenna. Kurssilla huomasi heti, että ei olla suomalaisten parissa: kaikki halusivat heti puhua ja jutella ja esittäytyä.

Tänään oli budjetinesittelypäivä, johon kuuluu kaikenlaisia traditioita. Kuningatar matkusti kullatuilla vaunuilla Haagissa, ja piti puheen. Kuulin asiasta hieman liian myöhään, joten emme olleet paikalla katsomassa. Sen sijaan kävimme H:n kanssa huisartsilla, eli lääkärin vastaanotolla esittäytymässä. Täällä terveyssysteemi menee suunnilleen seuraavasti: Ensin hankitaan sairasvakuutus. Sen voi saada ziekenfondsin eli yleisen sairasvakuutuksen kautta, jos tulot eivät ylitä tiettyä rajaa. Meillä hieman ylittävät, joten joudumme ottamaan yksityisen vakuutuksen. Maksamme vakuutusta yhteensä ehkä jotain 180 euroa kuukaudessa (!), mutta saamme tuon rahan takaisin H:n työnantajalta neljännesvuosittain.

Sairasvakuutuksen lisäksi pitää hankkiutua jonkun huisartsin eli kotilääkärin potilaaksi. Lääkäreillä on omia pieniä vastaanottoja siellä täällä. Meillä oli lista tämän alueen lääkäreistä, jota H. soitteli läpi. Suurimmalla osalla oli täyttä, mutta yksi suostui ottamaan lisää potilaita. Sieltä kutsuttiin käymään, jotta voitaisiin rekisteröityä potilaiksi. Menimme sinne tänään. Vastaanotto näytti enemmän toimistolta kuin lääkärin vastaanotolta, ja kenelläkään ei ollut edes valkoista takkia. Meidän ei tarvinnut täyttää yhtään lomaketta, eikä mitään perustietoja (kuten henkilötunnusta, ikää tai pituutta/painoa) otettu ylös. Lääkäri kysyi, onko perussairauksia, ja antoi meille lapun, jossa on ajanvarausnumero. Lisäksi kysyttiin, mitä apteekkia haluamme käyttää.

Homma siis kai toimii niin, että aika varataan tarvittaessa ja sitten käydään lääkärillä. Jos tulee lääkemääräyksiä, lääkäri soittaa ne suoraan valitsemamme apteekkiin. Maksamme lääkärille ja apteekille rahaa, ja anomme sitten ne rahat kuitteja vastaan takaisin vakuutusfirmalta. Kokonaisuudessaan siis maksamme kuukausittain sairasvakuutusyhtiölle ja perimme summan takaisin neljännesvuosittain H:n työnantajalta, maksamme kahden kuukauden välein lääkärille ja perimme summan takaisin sairasvakuutusyhtiöltä, ostamme lääkkeet apteekista ja perimme summan takaisin sairasvakuutusyhtiöltä.... Jotenkin kuvittelisi, että tämänkin voisi vähän helpommin hoitaa, eli raha voisi kulkea suoraan työnantajalta vakuutusyhtiön kautta lääkärin taskuun. No, toivottavasti ei sairasteta paljoa.

Ihmiset ovat kovin ystävällisiä täällä. Paikalliset kyselevät kovasti, kuinka olemme viihtyneet ja tarvitsemmeko apua, jos asioimme jossain.

Mitähän vielä kertoisi. Ai niin, tänään on tiistai, eli roskapäivä. Kerran viikossa on roskapäivä, jolloin tietyn kadun väki saa viedä roskat ulos noutoa varten. Meillä se on tiistai, eli voimme viedä roskat ulos myöhään tiistaina ennen nukkumaanmenoa, ja roskakuskit noutavat ne sitten keskiviikon varhaisaamuna. Oikeasti ne saisi kai viedä vasta aamuyöstä, mutta kuka sitä nyt roskien takia haluaa herätä. Roskalaatikoita ei siis ole, koska ne eivät mahtuisi mihinkään, joten pussit viedään suoraan kadulle. Tämä tarkoittaa myös sitä, että viikon roskat hengaavat jossain meillä aina tiistai-iltaan asti. Laitoimme kellarikomeroon laatikon roskapusseja varten, jotta niitä ei sentään tarvitsisi täällä kotona pitää.