Olen kehittänyt itselleni täysin järjettömän toimintatavan. Nukun viikolla liian vähän (ne aiemmin mainitut univaikeudet..) ja lisäksi lähden aamuisin kouluun syömättä aamiaista ja ilman eväsboksia. H huolehtivaisena aviomiehenä pakkasi jopa minulle eväät valmiiksi laatikkoon, mutta minäpä unohdin ottaa laatikon mukaan.

Sitten koulussa olen silmät väsystä ristissä ja huomaan joskus keskipäivän jälkeen, että nälkä haittaa jo näköä. Vaan ei ole mukana eväsboksia eikä käteistä rahaa. Jostain syystä tässä tilassa ryhdyn aina typerehtimään, tyyliin "ei tässä varmaan kannata lähteä pankkiautomaatille, kyllä minä iltaan asti pärjään." Sitten olen syömättä ja parin tunnin sisällä iskee takuuvarma väsymyksen ja alhaisen verensokerin komea kombinaatio, joka minulla on nimeltään migreeni. Ja minä kun olen näin tehokas ja suunnitelmallinen, jätän tietysti usein kaikki lääkkeenikin kotiin. Siihen mennessä kun pääsen kotiin asti tablettien luokse, on migreeni äitynyt jo sen verran pahaksi, että menee myöhäisiltaan ennen kuin saan sen lääkkeillä karkuun.

Pitää skarpata. Ei tämä oikein toimi.

Nyt on onneksi pari päivää kotona työskentelyä, sitten perjantaina vielä yksi pitkä päivä ja sen jälkeen viikon syysloma (lue: arvosteluviikkoonvalmistautumisruljanssi). Tänään täytyy vielä puurtaa valmiiksi tehtävä historiankurssille. Kiirettä pukkaa.

Meillä oli tänään fototekniikkaa ja esittelimme portfoliomme opettajalle. Minun portfoliossani on kuulemma "pari hyvääkin" kuvaa. Loput 30 eivät kummoisia. No, pitää kai tehdä parempia sitten. Tein studiossa uusiksi tehtävän, jota en viime viikolla ehtinyt muiden jelppaamiseltani saada aikaan. Ja räpsin hupikuvia.

Lonneke

Lonneke kuvaa tässä asetelmaa tai kananmunaa, en muista kumpaa.