En tiedä, mikä tympii nyt eniten: tämä flunssa, joka ei ota loppuakseen, sää, joka on yhä 6 astetta ja vesisadetta, kuten jo viikkoja, vai tämä yhdeksältä aamulla alkava digin kolmoistunti jolla on pakollinen läsnäolo mutta ei lainkaan opetusta. Eri vänkää nousta aikaisin aamulla ja lähteä tarpomaan sateessa juna-asemalle, jotta voi toimittaa tyhjää luokkahuoneessa kolmen tunnin ajan. Pointti on kuulemma, että voimme näiden tuntien aikana työskennellä itsenäisesti omien kuviemme parissa, mutta sen voisin tehdä kotonakin.

Tämä koulumme käyttämä opetusmetodi on kuulemma "ongelmanratkaisukeskeinen". Täällä se on ymmärretty niin, että annetaan tehtävä ilman ohjeita, sitten odotetaan viikko ja haukutaan oppilas, joka on koettanut parhaansa mukaan käsittää ja toteuttaa tehtävän ilman ohjeita. Kukaan ei varsinaisesti opeta mitään, mutta tunneilla on läsnäolopakko. Eilen tekniikanopettajamme tosin luennoi kuusi tuntia ja pyysi sitä anteeksi, sanoen ettei tällainen varsinainen luokan edessä opettaminen oikein kuulu enää nykyaikaan. Meistä oli vain mukavaa, että joku vihdoinkin opetti meille jotain.

Yritys-erehdys -menetelmällä oppii kyllä lopulta silläkin, mutta kyrsii ajanhukka ja täysin turha läsnäolemiseen pakottaminen. Ja se, että joka tehtävän oikeaoppiseen suorittamiseen menee pari kolme iteraatiota - opettaja kun ei alussa kerro, mitä hän meiltä haluaa, mutta silti hyväksyy vain yhdenlaisen toteutuksen.

Eipä ole teksti tänään kovin koherenttia, univelkaa on taas kasautunut.