Käytiin Aleksein väitösjuhlassa. Jo väitöstilaisuudessa professori B. oli pitänyt puheen, jossa muunmuassa mainitsi, ettei Aleksei ollut tehnyt työtä pariin vuoteen, ja vihjaisi, että ehkäpä tämän vanhemmat kasvattivat tämän laiskaksi. Aleksein vanhemmat eivät onneksi ymmärrä englantia, joten eivät loukkaantuneet, vaikka olivatkin paikalla. Juhlassa sitten vastaavia pieniä ilkeilyjä vilisi juhlapuheissa, ja juhlakalun piti tietysti ottaa kaikki huumorilla vastaan. Heitettiin herjaa naissuhteista (kyseinen kaveri on naimisissa, eikä saa vaimoaan Hollantiin maahanmuuttoviranomaisten penseilyn takia) ja vastaavasta. Pari ruotsalaista paikalla ollutta vaikutti hämmästyneiltä ja yksi heistä piti sitten ylitsevuotavan kehupuheen vastapainoksi.

Tuo on yksi sellainen osa hollantilaista kulttuuria, mihin on vaikea tottua. Ihmisille kettuillaan "ystävällisesti", lahjojen annon yhteydessä pitää herjata ja juhlapuheet ovat kuin ruusuja, täynnä pieniä piikkejä. Onneksi minulla ei taida olla pelkoa kohteeksi joutumisesta.

Prof. B. muisti kysyä hollanninopinnoistani (vastasin, että "het gaat, maar het is een beetje moeilijk"), ja pari uutta tyyppiä kävi esittäytymässä. Koetin keskustella ihmisten kanssa, mutta juhlapaikassa oli musiikki kovalla, ja ihmisillä hankalat aksentit. Ei sitten oikein onnistunut. Kiinalaisten tuttujen kanssa tuli pari sanaa vaihdettua.