Meillä on uusi vaihtari ja se on Helsingistä ja mun ikäluokkaa ja samanoloinen kuin omat kamut Suomessa. Minä innostuin niin paljon, että vanhoja luokkakavereita nauratti. Mutta ihan oikeasti koulumieliala voi kummasti tästä parantua.

Tällä viikolla on pehmoinen lasku. Ei tunteja ennen perjantaita. Huomenna ehkä vanha kamu tavattavissa Rotterdamissa, keskiviikkona pitäisi mennä tukemaan Marloesin alkua uusissa opinnoissa ja torstaina tulee Laura katsomaan leffoja. Perjantaina illalla H tulee kotiin viikoksi. Eli kyllä tämä nyt tästä, ei hätiä mitiä.

Kummasti muuten oli kesän aikana unohtunut moni asia. Se, kuinka paljon ihmisiä joka paikassa on, ja kuinka normaalia on napata olkapäästä kiinni vierastakin ihmistä, kun tämän kanssa keskustelee. Se, kuinka ei kannata yrittää jonottaa siististi kun silloin jää vain jalkoihin. Se, kuinka autoja ei tarvitse varoa mutta fillareita kyllä. Ihmeen äkkiä sitä suomalaistuu siellä käydessä. Vaan toisaalta tottuu sitten taas uudelleen nopeasti Hollantiin. Onhan täällä jo oltu. Kolme vuotta tuli viime kuussa täyteen.