Maastrichtissa oli sunnuntaina kylmä ja lunta satoi, joten sikälikin ihan vapuntapainen olo. Ihmiset joivat kaljaa kaduilla serpentiinit kaulassa. Tosin melkein kaikilla oli myös upea karnevaalipuku, ja me saimme kommentteja, kun emme olleet pukeutuneet (karnevaalipukuihin, siis, nakuina olisimme varmaan saaneet toisenlaisia kommentteja). Puolenpäivän maissa hilattiin iso paperimassasta tehty ämmänkuvatus torille pystytettyyn tankoon, ja ammuttiin tykinlaukauksia. Siitä lähti karnevaali käyntiin. Tarkenimme ulkona alkuiltapäivään asti, jolloin siirryimme Shamrockiin ja saimme baarimikon laittamaan Eurosportin päälle. Katsoimme Suomen häviötä pubissa kantapeikkojen kanssa. Minä keskustelin osaksi hollanniksi, osaksi englanniksi urheilusta humalaisen sedän kanssa. Kantapeikot taputtivat meitä selkään ja lohduttivat ikävän häviön jälkeen: "tiedämme, miltä teistä tuntuu.. sellaista se on.. ihan kuin me ja Saksa, ensin voitetaan kaikki suuret ja sitten pitää mennä häviämään isoveljelle.."

Jatkettiin siitä sitten hieman erilaisissa tunnelmissa karnevaalia, käytiin intialaisessa ravintolassa syömässä (täällä on muuten vaikeaa löytää kasvisruokaa jopa intialaisista ravintoloista, tämän listalla oli yksi) ja palattiin kotiin jo hieman aiemmin kuin aiottiin. Piti raivata kylppäri seuraavan päivän cv-ketelremppaa varten.

CV-ketel muuten vaihdettiin ja toimii nyt kuin unelma. Kämppä pysyy paremmin lämpimänä, ja mikä parasta, suihkusta tulee tasalämpöistä vettä.

Delftissä torvisoittokunnat ja karnevaaliasuiset kulkueet jaksoivat jatkaa humua tiistai-iltaan asti. Tuhkakeskiviikkona palattiin sitten arkeen, ja nyt pitäisi kai paastota. (Onneksi ei tarvitse).