BBC2 näyttää Martin Scorsesen Dylan-dokumentin No Direction Home parissa osassa, eka tänään. Ja lisäksi postissa on tulossa liput His Bobnessin Rotterdamin-keikalle, joka on kuukauden päästä. Olisikohan se jotain seitsemäs kerta Dylania kuuntelemassa? Se, onko keikka hyvä, riippuu aina täysin siitä, millä tuulella profeetta sattuu olemaan. Pidetään peukkuja.

Mitä muuta? Eipä kummempia. Kävin hollannintunnilla. Opeteltiin, mikä on subjekti ja mikä predikaatti jne. Kaikille kurssilla kieltenopiskelu ei ole tuttua huttua. Kurdistanilainen kaveri osaa jo aika hyvin, ja kolumbialainen kaveri taas keskittyy istumaan jalat harallaan ja flirttailemaan, ei tosin minulle. Espanjalaiset patenttivirkamiehet tuskailevat vokaalisointujen kanssa. Uusiseelantilainen tyttö ei tykkää ääntää sanojen loppuja. Indonesialaiset istuvat eturivissä kiltteinä oppilaina. Ja minä taas kyselen aina, kun ope tiedustelee, että jäikö jotain epäselväksi.

Morgen ga ik een broodtje eten.