Mac tuli korjattua; sen viimeinen vielä vaihtamaton osa eli emolevy vaihdettiin uuteen. Ilmaiseksi, vaikka koneen takuuaika on jo aikaa sitten kulunut umpeen. Hyvä näin.

Kävimme tosiaan Berliinissä. H:lla oli fyysikoiden kokoontumisajo, joka ei kai osoittautunut kovin hyödylliseksi. Muutenkaan H ei reissusta nauttinut, hän kun on nykyään melkoinen kotihiiri.

Minä valokuvasin hylättyjä asemia ja hylättyä lentokenttää ja päädyin tapaamaan entiset opettajani. Oli tarkoitus mennä kahville fotojournalismin opettajani kanssa, mutta päädyinkin Lettestraßen hostelliin katselemaan kommentoimaan toisen vuoden opiskelijoiden töitä. Outo deja vu omasta toisen opiskeluvuoden reissustamme, ainoa vain että tällä kertaa en istunut lattialla opiskelijoiden joukossa vaan tuolilla opettajarivissä. Outo deja vu oli siinäkin, miten nopeasti entinen proffani palautti koko sen ahdistavan akatemian aikaisen dynamiikan mieleeni. En olisi halunnut jäädä paikalle moneksi tunniksi, mutta minulle ei tullut edes mieleen väittää vastaan, kun hän käytännössä komensi minut paikalle.

No, kun opiskelijoiden työt oli katsottu läpi ja kehuttu, tarjosivat opettajani minulle parit oluset ja päädyin lopulta taksilla takaisin hotellille aamuyöstä. Seuraavana päivänä sompailimme väsyneinä takaisin eteläiseen Saksaan.

Tapasin Berliinissä myös yhden nettitutun ja vietimme päivän kirjakaupoissa ja vanhasta rautatieasemasta tehdyssä puistossa. Berliini käyttää historiaansa hyvin; pois käytöstä päätyvät infrastruktuurin tärkeät osat päätyvät julkiseksi tilaksi. Mielenkiintoisin näistä on Tempelhofin lentokenttä, joka on sekin tosiaan nyt kaupunkipuisto. 

Epävalmis kuva.

Reissu tuntui jokseenkin rankalta, Berliini suurelta, ja kotiinpaluu oli matkan parhaita osuuksia. Ehkä tässä alkaa keski-ikäistyä tai jotain. No, viikon päästä lähden viikoksi Zagrebiin hostellimajoitukseen, joten parempi kerätä jo valmiiksi voimia. (H ei ole tällä kertaa ylipuhuttavissa mukaan - matkan tarkoitus on science fiction -coniin osallistuminen, mikä ei oikein ole H:n juttu.)

Sitten meillä oli rakkaita ystäviä kylässä, mutta siitä seuraavassa päivityksessä.