H lähti työmatkalleen yksin. Vaikka pidin koko ajan noin tasavahvoina kaukomatkailuun pystymistä ja Suomen matkaa, niin silti olen jälkimmäisen vaihtoehdon valinnan syiden suhteen itseeni vähän helvetin pettynyt. Ja taitaa olla H:kin minuun pettynyt, vaikka kovasti koetti väittää, että ei ei.

Taidan mennä vetämään peiton korviin. Ensi viikolla sitten Suomeen, jos mersun takapenkillä on vielä tilaa. Majapaikkavinkkejä juhannuksen jälkeiselle viikolle otetaan vastaan jo nyt, kommentteja jänöydestäni ei mielellään. Hävettää muutenkin.

Suomeen on silti hyvä mennä.