Tämä ei ole koherenttia, vaan vain jonkinlainen muistilappu itselleni, jotta pohtisin pidemmälle (sitten kun on aikaa).

Mutta miksihän monet, joiden mielestä globalisaatio, ts. pääoman ja kaupan vapaa liikkuvuus on aivan ehdoton juttu ja pop, näkevät samaan aikaan aikamoisena peikkona ihmisten vapaan liikkuvuuden? Globalisaatio on nykydogmien mukaan välttämättömyys, eikä vaikkapa tuotannon siirtymistä matalien kustannusten perässä saa ihmetellä - onhan kuulemma itsestäänselvää, että työ menee sinne, missä se on halvinta - mutta auta armias, jos joku työntekijä koettaa parantaa asemaansa muuttamalla sinne, missä liksa on parempi. Sitten kauhistellaan "elintasopakolaisia" tai "sosiaalisia shoppaajia" (puolalaisia, jotka vyöryvät Länsi-Eurooppaan, marokkolaisia, joita on kuulemma otettu tänne ihan liikaa, kaikkia niitä, joilta rajat pitäisi pistää kiinni vähän äkkiä. Me valmiiksi länsimaiset saamme toki muuttaa ihan mihin vain ja mistä syystä vain, ei kauhistelu meitä koske).

On itsestäänselvää, että yritys koettaa päästä mahdollisimman halvalla ja haalia mahdollisimman paljon fyrkkaa. Mutta samalla on paheksuttavaa, että yksilö koettaa tehdä saman. Ainakin, jos se yksilö on väärältä puolelta elintasokuilua kotoisin.