Muutimme Hollantiin tasan kuusi kuukautta sitten. Aika on mennyt hämmästyttävän nopeasti. Nyt jo tuntuu siltä, että kaksi vuotta täällä on aika vähän. Tällä hetkellä en pahemmin kaipaa Suomeen. Duunia on joskus ikävä, ja tietenkin ihmisiä. Samoin jostain syystä Kruunuhakaa. Mutta muuten ei ole suurta tarvetta tulla kotiin.. vielä.

Jotenkin tämä ulkomaillaolo on osoittautunut kuviteltua helpommaksi. Alun hankaluudet selvisivät loppujenlopuksi aika nopeasti. Vaikeutta on tuottanut työn löytäminen, tosin en ole etsinyt kovin kiivaasti, kun ei ole pakottavaa tarvetta. Opiskelupaikka ensi lukuvuodeksi olisi kyllä saatava järjestettyä, muuten menee tylsäksi.

Ihmisiin on tullut tutustuttua paljonkin, tosin ei paikallisiin, vaan muihin maahanmuuttajiin. Joistakin näistä kaveruuksista kehkeytynee ajan myötä ihan ystävyyksiäkin.

Kielenoppimisen suhteen minulla ei ollut suuria kuvitelmia, joten lienen suunnilleen tyytyväinen tämänhetkiseen tasooni. En minä vieläkään pitkiä keskusteluja hollanniksi käy, mutta ymmärrän jo aika paljon ympäristöstäni ja pystyn juttelemaan säästä ja kertomaan, miten löytää Albert Heijniin. Toki toivon, että oppiminen sujuisi vielä nopeammin.

Kaikenkaikkiaan hyvät kuusi kuukautta. Ja kylläpä ne tosiaan kuluivat vauhdilla.