Nukuin huonosti. Näpräsin yhden ihan yksinkertaisen skriptin kanssa pienen ikuisuuden, kunnes huomasin väärässä paikassa olevan newlinen. Kävin fillarikaupassa (nykyistä pyörää pitää kiristää ja säätää jokaisen 10 minuutin ajon jälkeen). Siellä myyjä ärtyi minuun, kun menin omin luvin siirtämään yhtä fillaria, jotta näin sen paremmin. Yritin sitten kysellä myyjältä (englanniksi, fillarisanasto ei ollut riittävä), että mitkäs vaihteet tuossa on ja kenen osat jne. ja myyjä sanoi, että ei hän vaan tiedä, ei aavistusta, ei ole missään esitettä, jossa lukisi lisätietoja. Koin palvelun huonoksi ja menin pois.

Ruokakaupassa onnistuin maksaessani pudottamaan lompakostani kaikki pienet muovikortit ympäri kaupan lattiaa. Taaempana jonossa seissyt setä nauroi ja osoitti sormella. Melkein hukkasin oleskelulupakorttini.

Matkalla kaupasta kotiin ihmettelin hollantilaisia vanhempia. Nyt tuulee ja lämpötila on ehkä kolmen asteen paikkeilla, on siis todella kalsa. Vanhemmat viilettävät fillareillaan lapset kyydissä. Lapsilla ei ole, tietenkään, kypäriä, mutta ei myöskään pipoja eikä lapasia. Paljaat sinertävät sormet yrittävät pysytellä lämpiminä takinhihoissa. Itselläni on villapipo, villahanskat, kaulaliina, talvitakki, aluskerrasto, lämmin paita ja housut. Ehkä en vain ole karaistunut.

Ja Suomen naiset hävisivät pronssin 0-4.