Baijerinsuomalainen.

Huomenna Suomi valitsee, kaikkein todennäköisimmin, edustajakseen oikeistolaisen suurituloisen suurten ikäluokkien heteromiehen. Asiassa on ehkä vain yksi hyvä puoli. Se, että loppuu tämä kyseisen, maassa jo tiukasti valtaa pitävän kansanosan mediauhriutuminen.
Viime päivinä on saatu kuulla ihan käsittämättömiä ulostuloja Haaviston kampanjaa (ja toki persoonaa, mutta se oli odotetttavissa) vastaan. Kampanjointi on vääränlaista, kun se on 'sirkustelua'. Konserttien ja taidetapahtumien ja flash mobien ja porukkatapaamisten sijasta pitäisi kampanjoida 'tavallisesti'. Arvokkaasti kaltaisten joukossa? Eihän se nyt käy, että politiikka on kaikille ja se on hauskaa! Olisihan se syytä säästää hyvätuloisille keski-ikäisille heteroille, kuten ennenkin.
Niinistön kampanjaorganisaatiokin veti herneen nenuun, kun Yle:n Strada kertoi Haaviston kampanjan tukikonsertista. Joku käsittämättömän pallopäinen älynväläys oli soittaa kampanjatoimistosta Yleen ja vaatia, että Haavistoakin haastateltaisiin 'tylsässä ostoskeskuksessa'. Niin että jos toisen ehdokkaan tapahtumat ovat niissä tylsissä ostareissa, ei se nyt käy että toisella on jotain ihan muuta ja näyttävämpää.
Kuten Ylen kolumnisti kirjoitti,
"Viime päivinä Niinistön taustajoukoissa on riehuttu aivan järjettömällä tavalla. Siellä on unohtunut täysin se, miten mediaa kohtaan käyttäydytään. Ilmeisesti Ultra Bra -konsertin saama huomio sai heidät polttamaan päreensä. Mopo on nyt karannut."
Mutta ehkä parhautta ovat nämä tuulikkiukkolat ja maakuntien kokoomuslaiset blogaajat, joiden mielestä Haaviston kannattajilla on meneillään joukkohysteria, kiihko, taistolaisuus, fasismi, pohjoiskorea ja stalin. Jep jep. On tietysti aina vaikeaa, kun huomaa, että aika onkin kulkenut eteenpäin, eivätkä vuosikymmenien takaiset arvopainotukset enää olekaan tärkeitä isolle osalle kansaa. Tuollainen paniikinomainen reagointi ja varsinkin ikuvanhojen mörköjen esiinveto tilanteen selitystekijöiksi vain entisestään korostaa, kuinka moni on lopulta jäänyt ajastaan jälkeen, jonkinlaiseen vanhaan kunnon Suomeen (tm), jossa asiat vielä olivat käsitettävällä tolalla ja jossa keski-ikäisen hyvätuloisen heteroveijon hegemoniaa ei uhannut yhtään mikään.
Naamakirjassa ja palstoilla ihmiset kyselevät - näemmä ihan tosissaan - että onko Suomessa nyt edes sallittua olla oikeistolainen, kun kulttuuriväki "propagandoi" niin innoissaan Haaviston puolesta. Jaa, enpä tiedä. Kokoomus on maan suurin puolue. Meillä on kokoomuslainen pääministeri, ja kohta todennäköisesti myös kokoomuslainen presidentti. Maata on jo pitkään johdettu oikealta, eikä trendi näytä ihan kohta muuttuvan. Kaupallinen media on aika avoimesti liputtanut kokoomuslaisen ehdokkaan puolesta, ja valtiollisen median puolella kantansa ilmaissut hyllytetään. Ehkä te, hyvät kokoomuslaiset veljet, kestätte sen että muutama kirjailija, taiteilija ja lauluntekijä liputtaa toisten arvojen puolesta? Ja jos ette, lopettakaa ainakin ruikutus, koska ei ole mitään niin naurettavaa kuin hyvätuloinen suurten ikäluokkien heteromies joka yrittää väkisin asettua uhrin asemaan.
Eilen oli mahtava ilta; yllättäen ehdokkaani Pekka Haavisto valittiin toiselle kierrokselle. Sanon "yllättäen" siksi, että Sauli Niinistölle on pedattu presidentinpallia läpihuutojuttuna jo kuukausia. Jos on kuitenkin viitsinyt seurata esimerkiksi debatteja ja haastatteluja, on aika selvää, kuinka edukseen Haavisto esiintyy verrattuna muihin ehdokkaisiin. Ja jos seuraa somea, on myös selvää, kuinka iso noste nyt on.
Silti. Tämä oli vasta ensimmäinen kierros ja toinen on sitten ihan eri juttu. Toki hengästyneet kokoomusystäväni jo juhlivat voittoa, vaikkakin hieman väritetyin faktoin; Niinistön saamat 1,1 miljoonaa ääntä ensimmäisellä kierroksella olivat kuulemma "historialliset", vaikka Tarja Halonen sai vuonna 2000 ensimmäisellä kierroksella yli 1,2 miljoonaa ja 2006 1,4 miljoonaa. Noinakaan vuosina Halosen valinta ei ollut mikään läpihuutojuttu, vaan toinen kierros meni aika tiukaksi. Läpihuutojutuksi tämä ei muodostu Niinistölle nytkään.
Jännäksi menee.
Huomenna lähdemme päiväretkelle Müncheniin. Ensin oli tarkoitus ajaa sinne autolla ja tulla valoisaan aikaan takaisin (H ei mielellään aja pimeässä), mutta sitten huomasimme, että Deutsche Bahn tarjoaa 29 eurolla BayernTicketin, joka on jonkinlainen koko päivän koko osavaltion alueella voimassa oleva lippu viidelle. Meitä nyt ei ole kuin kaksi, mutta silti hinta on halvempi kuin bensakulut. Katsos, VR, näin se pitää tehdä!
Lipulla voi myös matkustaa paikallisliikenteen junissa, metroissa, busseissa ja raitiovaunuissa, joten München on huomenna meidän. Julkisen liikenteen kartta näyttää vähän monimutkaiselta.
Ensin aiomme mennä Suomen konsulaattiin piirustelemaan kakkosia paperiin. Sitten käymme Deutsches Museumissa katsomassa V2-raketteja ja lentosimulaattoria ja kuuautoa ja muuta metkaa. Illalla syömme vielä japanilaisessa baarissa jotain pientä ja tulemme myöhäisellä junalla takaisin Regensburgiin. Jossain välissä voisi myös löytää pari geokätköä.
Äänestys on siis se pääasia ja nuo muut toiminnot ovat bonusta. Pitää ottaa reissusta kaikki irti, sillä tietynlaisilla kakkoskierroskombinaatioilla minun on jätettävä ensimmäistä kertaa elämässäni äänestämättä. En ole kyennyt vakuuttamaan itselleni, että missään tilanteessa voisin edes jonkinlaisen pienemmän pahan periaatteella äänestää Niinistöä, Väyrystä tai Soinia. (Tai Essayahia, mutta hänen jatkoonpääsynsä vaatisi jo jotain todellista hellarijumalan interventiota.) Jos noista sitten joku pari on toisella kierroksella, säästyy minulta toinen matka Müncheniin.
Alankomaiden hallitus kaavailee muutoksia opintotukeen. Tällä hetkellähän opintotuki koostuu suorasta tuesta ja lainasta, kuten Suomessakin. Tukea ja lainaa myönnetään vain alle 30-vuotiaille ja vain tietyssä ajassa tutkinnon suorittajille. Osa tuesta menee ns. collegegeldin eli lukukausimaksun maksamiseen, joka on tällä hetkellä noin 1600 euroa per vuosi.* Jos opiskelija keskeyttää opintonsa, pitää lainan lisäksi myös tuki maksaa takaisin. Tätä sovelletaan nyt jo hyvin ankarasti; eräs ystäväni maksaa takaisin opintotukiaan, koska joutui muutama vuosi sitten keskeyttämään opintonsa aivoveritulpan ja sitä seuranneen pitkällisen kuntoutuksen vuoksi.
Nyt hallitus kaavailee kuitenkin tiukennuksia. Uuden lakiehdotuksen mukaan opinnoissaan viivästyneiden tulisi maksaa ylimääräisistä opintovuosista collegegeldin lisäksi 3000 euroa. Opiskelijan lisäksi sakotettaisiin myös oppilaitosta, joka joutuisi maksamaan erillistä sakkoa 3000 euroa per myöhästelevä opiskelija. Voimaan uuden systeemin on tarkoitus tulla ensi vuonna, myös niille opiskelijoille jotka ovat jo aiemmin aloittaneet opintonsa.
Opintojen viivästyminen ei ole Alankomaissa kovin harvinaista. Esimerkiksi meidän akatemiassamme siihen riittää yksinkertaisesti se, että opettajat eivät pidä taideteoksistasi lukuvuoden loppukokeessa. Ei auta, vaikka kaikki opintopisteet olisi siihen mennessä hyväksytysti suoritettu koko vuoden osalta; jos collectieve beoordelingissa tulee hylsy, pitää joko keskeyttää tai käydä vuosi uudestaan. Käytännössä parin opettajan mielipide opiskelijan taideteoksista siis voi jatkossa johtaa joko 3000 euron lisäkustannuksiin tai vielä kalliimpaan opintotuen takaisinmaksuun valtiolle. Kun otetaan huomioon oppilaitokselle määräytyvä lisäsakko, voi toki olla, että luokallejättämisiä tapahtuisi tulevaisuudessa vähemmän, mutta sen taas voidaan ehkä katsoa kehnontavan valmistuvien tasoa.
Maisteriopinnoista tuki ja laina aiotaan poistaa kokonaan. Sen sijaan hallitus kaavailee pelkkiä amerikkalaistyylisiä sponsorisopimuksia. Ihan totta! Tulevaisuudessa maisteriksi haluavien pitäisi tehdä diili jonkun yrityksen kanssa, joka sitten mesenaattina maksaisi opiskelijan lukukausimaksut ja opintotuen. Arvaillaanko huviksemme, kuinka paljon humanististen aineiden tai taideaineiden maistereita tulevaisuudessa valmistuu?
Opiskelijoiden kertomuksia opintojensa viivästymisestä ja sen seurauksista voi lukea täältä.
* Minuun tämä kaikki vaikuttaa aika vähän - en yli-ikäisenä ja ulkkarina ole koskaan saanut minkäänlaista tukea opinnoilleni Alankomaissa. Mutta toverien ja maan yleisen sivistystason takia asia huolettaa ja raivostuttaa.
Daw Aung San Suu Kyi on tänään vapaa, mutta kuinka kauan? Toivottavasti pysyvästi. Burman sotilasjuntta on tosin osoittanut, ettei sen päätöksiin voi luottaa. Luen uudelleen sisareni minulle lahjoittamaa Aung San Suu Kyin elämäkertaa. Samalla Guy Delislen Burmaa, ja Janin Burma Behind the Maskia. Me tiedämme ihan liian vähän tästä maailmankolkasta.
Fotailin viikon Suomessa. Lisäksi vietin tietysti aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Oli hienoa. Siskontyttö ei vierastanut, vaan tuli kainaloon.
Kuvasin Pasilassa ja Merihaassa. Aika randomilla vielä, ilman suurta suunnitelmaa. Tänään joku viime viikolla äitini kanssa käyty keskustelu ja jokin, mitä joku sanoi werkschouwssa herätti assosiaation; kun kuvasin niitä Pasilan käytöstä poistettuja suihkulähteitä, kuvasinko minä ehkä samalla pohjoismaisen hyvinvointivaltion raunioita? Sen ajan, jolloin lähiöissäkin oli toimivia suihkulähteitä ja tenniskenttiä, ja köyhätkin pääsivät lomalle.

Tätä pitää miettiä vielä. Voin olla hakoteillä. Mutta on se totta, että 70-luvulla syntyneenä ja 80-luvulla lähiössä kasvaneena minut on kasvatettu ihan eri maailmaan kuin missä nyt elän. Eri arvoihin myös. Minusta parempiin. Tiedä sitten, minkälainen määrä jonkinlaista pohjoismaiden versiota ostalgiasta tässä on mukana.
Huomasin muuten myös, että vanhempieni rappukäytävän kattoikkuna ja hajautettu, valkoisesta pinnasta heijastettu salama tekevät hiton hyvät portrettivalo-olosuhteet.

Nyt on taas koulukuvioita ja hollantikuvioita. Wilders pompottaa hallitusta mielensä mukaan; en tiedä, onko joku jo piirtänyt itsestäänselvän pilakuvan, jossa hallitus on narunukke (mikä se sana oikeasti on?). Rutte jo yritti kosiskella demareita, että voisitteko pliiiiis äänestää meidän kanssa silloin, kun Wildersin porukat eivät olekaan hallituksen kannalla, mutta Cohen tylytti ihan oikein että hei joku raja.
H tulee perjantaina tänne ja minulla on vapaaviikonloppu. Mietittiin, josko mentäisiin katsomaan Haagin japanilaisen puutarhan mahdollista ruskaa, mutta mun pitäisi ensin parantua. Tänään osallistuin werkschouwhun 37.9 asteen kuumeessa. Onkos tämä nyt neljäs tauti tänä vuonna?
En jaksa juuri nyt kommentoida, tai edes kääntää. Mutta näin makaa maa nyt.
The main measures in the coalition accord
Economy and taxes
Immigration and asylum:
Work and social security
Law and order
Defence and foreign policy
Other measures
Government
Israel iski avustuslaivalle päivää ennen kuin Bibi Netanyahun oli tarkoitus tavata Obama Yhdysvalloissa. Tapaaminen on nyt peruuntunut; media ei kerro, kumman aloitteesta. Oma näkemykseni ajoituksesta ja itse teosta on seuraava:
Netanyahu pakottaa tällä Obaman asemaan, jossa tämä joutuu ottamaan kantaa taas kerran Israelin puolesta YK:ssa (mikään muu olisi Obamalle sisäpoliittisesti suht mahdotonta). Obaman puolustaessa Israelin näin härskiä toimintaa hän menettää hiljalleen paikkaamansa välit arabimaailmaan ja palaa ruotuun - 110-prosenttisesti Israelin etujen puolelle.
Katsotaanpa, mikä on seuraava siirto.