Delftinsuomalainen.
Puolen vuoden projekti ja samalla kolmas luokka ohi. 151 opintopistettä taskussa. Arvosteluissa on taas kummasteltavaa - mulle sanottiin sanallisesti, että tein paljon parempaa jälkeä kuin viime vuonna, mutta numero laski - mutta niin aina. Skaala 1-10, 9 säästetään opettajalle ja kymppi Jumalalle.
Taideteoria 8
Sosiologia 8
Graafinen suunnittelu 7
Näyttelysuunnittelu 7
Reportaasivalokuvaus 6.5 (tässä oli 7, mutta jostain syystä kaikkien repo-opiskelijoiden arvosanaa laskettiin puolikkaalla pisteellä)
Autonominen valokuvaus 6
Loppuesitys 6.5
Ei voi sanoa, että olisin fotausarvosanoihin tyytyväinen. Teoria tietysti meni hyvin. Ja nyt tämä proggis on vihdoinkin onneksi ohi. Pakkaan puolen vuoden matskut laatikkoon ja lähden parin tunnin päästä lukuvuoden lopettajaisbileisiin. Edessä 2 viikkoa lomaa, työharjoittelu, kesä ja sitten lopputyö.
Olen väsynyt. Purskahdin ilman mitään järjellistä syytä itkuun ykkösen ratikassa matkalla Leeghwaterpleiniltä Delftiin.
Tällä kertaa kilisteltiin samppislaseja Galleria Pulchrissa, jossa roikkuu nyt kolme mun työtä. Näyttelylistauksessa on paaaljon isommat hinnat kuin olisin itse kehdannut pistää. Avaamassa oli alderman Bolle, joka puhui lyhyesti ja hyvin ja oli vähän jopa kiinnostunut töistäni kun myöhemmin juteltiin. (Mikä on alderman suomeksi? Oltermanni??)
Labs55:n näyttely on vielä tämän viikon, mutta Pulchrissa on töitä nähtävillä 11.3. asti.
Näyttelyn avajaiset olivat eilen illalla. Rakensimme vielä minuutteja ennen H-hetkeä, joten aika loppupaniikki tuli. Kaikki sujui kuitenkin hienosti, väkeä oli satoja, kommentit positiivisia ja proseccoa riitti koko jengille. DJ soitti ja juhlapuhujat puhuivat lyhyesti. Opettajat kävivät halaamassa ja onnittelemassa meitä ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Lisäksi Hollannin tyttöjen vanhemmat ja sisarukset tunnistivat minut ja tulivat kaikki juttelemaan ja poskipusuttelemaan ja kertomaan kuinka ovat kuulleet minusta niin paljon (glups). Oli ihan älyttömän hauskaa, ainoa mitä olisi vielä voinut toivoa oli että oma puoliso ja perheenikin olisi voinut olla paikalla.
Nyt on siis näyttely auki yleisölle, tervetuloa!
Ei ollut pahemmin nettielämää jouluntienoolla, kun oli niin paljon sitä live-elämää. Joulu oli jotenkin erityisen ihana tänä vuonna. Aina vain haikeampaa lähteä Suomesta kotiin. Olisi voinut vielä monenmonta iltaa viettää vanhempien keittiössä juttelemassa, tai mummolassa, tai ystävien luona lautapelailemassa, tai siskontyttöä pomputtamassa. Jotenkin kaikki meni niin nopeasti. Ehkä siellä Itä-Euroopan aikavyöhykkeellä aika kulkee nopeammin. En tiedä.
Ihan oudolta tuntuu olla yksin kotona, kun ei ole ollut yksin kahteen ja puoleen viikkoon hetkeäkään. En saanut yöllä unta. Onneksi Suomessa nukuin erinomaisesti ja sikeästi, joten on vähän jaksua varastossa.
Ylihuomenna on näyttelymme avajaiset. Lauantaista lähtien pääsee suuri yleisö (heh heh) katsomaan. Tänään olen tulostanut, liimannut, kehystänyt, ripustanut ja järjestänyt. Huomenna sama jatkuu ja lisäksi on taideteorian ja näyttelyrakennuksen arvioinnit. Äkkiä se arki palasi. Kivaa ja jännäähän tämä tietysti on, mutta pääkoppa on vielä lomalla.
Aika hurahti ohi ja nyt onkin jo tämä viikko. Ylihuomenna pitäisi sompailla joko pahvilastissa olevan rekan kyydissä tai sitten junalla Rostockiin. En ole vielä katsonut edes reittejä. Vähän huolettaa sää; ei niinkään Suomen paukkupakkaset vaan itämeren aaltoennuste torstaille. Neljän metrin keskimääräinen Gotlannin ja Liettuan välissä kuulostaa suhtkoht ikävältä. Pitäisi varmaan kipaista jostain pahoinvointilääkettä vielä.
Tänään rakentelen näyttelyehdotukseni loppuun, printtaan loput contact sheetit, teen uuden version kirjaehdotuksesta ja käyn kaupungilla. Huomenna koulupäivä ja illalla tytöt tulevat tänne laittamaan ruokaa. Sillä aikaa minä pakkaan. Menemme vielä katselemaan Delftin Lichtjesavondia.
Uniasiat ovat ihan sekaisin, en saanut unta edes viikonloppuna ja tämän viikon unet nyt tulevat olemaan mitä ovat; huomenna aikainen herätys, keskiviikkona pitää jo lähteä, joten jännitän, torstaina olen satamassa joskus puoliltaöin ja laiva lähtee viideltä aamulla, torstain ja perjantain välinen yö menee aikamoisessa aallokossa jossain Itämerellä. Suomeen saapunee ensi viikonlopuksi zombi.
Aamulla vielä Fruitparkin rekkaparkkiin kuvaamaan, lupasivat keittää mulle siellä rekassa kaffet. Olin kuulemma pölö kun menin varaamaan jo laivalipun Suomeen, rekan kyydissä olisi päässyt halvemmalla koko matkan, kun "kakkoskuskin" lippu on vain puolet hinnasta. Koettavat nyt löytää minulle ensi keskiviikoksi liftiä Rostockin pohjoissatamaan.
Ensi viikolla joka tapauksessa sitten vielä viimeiset kuvat reissutyöläisproggikseen, ja joulunalusviikolla kirja printtiin. Siihen pitää muistaa laittaa kiitoksia seuraaville: Turkka, Unski, Markku, Marko Fruitparkista, Pikku-Make, Vellu, Reijo, Pena, Köpi, Timo, Atte, Jari ja Jari Antwerpenista, Kati, Satu, Riikka, Petteri, Otto ja Laura Merimieskirkolta... ja ketähän vielä? Ai niin, Linda-laivan porukat. Ja vieläkin varmaan joku unohtui.
Käy arvosteluissa miten tahansa niin hauskaa on ollut.
Perinne meni sitten poikki ja tällä kertaa ei tullut liveblogattua Linnan juhlia. Katsomo oli järjestetty, naksut ja oluet hankittu ja blogi oli valmiina editorissa. Kuvaa vain ei koskaan tullut, sillä YLE oli arvioinut kapasiteettinsa jokseenkin totaalisen väärin ja sitä paljon mainostettua suoraa nettilähetystä ei näkynyt ollenkaan.
Olisihan koko shoun voinut katsoa jälkilähetyksenä tvkaistalta, mutta jotenkin se ei nyt sitten aja ihan samaa asiaa. Linna jäi näkemättä ja puvut haukkumatta. Pöh.
Sijaistoimintona kirjoitin 9 sivun (ykkösrivinvälillä!) esseen postmodernismista ja dokumentaarivalokuvauksesta. Deadline on vasta huomenna...
Tällä viikolla olen
Superuteliaalle ihmiselle, joka haluaa tietää elämästä ja ihmisistä ihan kaiken, on tämä kyllä ihan oikea homma. Fotaajan viikko on kummallisia kohtaamisia täynnä.
