Kummallisesti heittelee tämä expatin tunnemaailma. Vähän aikaa sitten ajatus Suomeen paluusta lähinnä kauhistutti (kylmä! talvi! loska! pimeys! yksikulttuurisuus!), mutta nyt on yhtäkkiä koti-ikävä. Sitä ehkä lisäsi se, että H lähtee kuun lopussa käymään Suomessa, mutta minä en tällä varoitusajalla lähde mukaan (on se kumma, ettei tuon työnantaja tahdo maksaa minunkin lentolippuani..) Katselin parit A-studiot ja Ajankohtaiset kakkoset netistä ja fiilis laantui hieman, mutta ihmisikävä jäi. Ensi kuussa on sentään toiveita saada taas vieraita Suomen suunnalta.

Huomenna menemme käymään suurlähetystöllä, pitää käyttää ääntä. Ehdokkaan löytäminen on tällä kertaa ollut älyttömän vaikeaa. Jotenkin en ole nyt kärryillä. Pähkäiltyäni ja vaalikoneiltuani luulen, että äänestän Vasemmistoliiton Alina Mänttäriä, mutta saattaa mieli muuttua vielä äänestyskopissakin. (Puolue tosin ei kyllä muutu.) Jos olisin asunut viimeksi Uudellamaalla, niin voisin äänestää vanhaa viisasta äijää. Kun en ole, niin äänestän nuorta viisasta naista.

Lisäksi juhlimme huomenna eikun tänään H:n syntymäpäivää. Sitä ei saa sanoa syntymäpäiväksi vaan päiväksi. Kuulemma.

Sain arvosanoja takaisin. Uskontotieteen esseestä ja kurssista 5, politiikan ja diplomatian esseestä 5. Jälkimmäisen tentti on keskiviikkona. Pitäisi tankata Kekkoslovakiaa vielä.

Tämän välihuomautuksen jälkeen palaan käsittelemään kuvia, jotta voin blogata lisää Lontoosta. Seuraavana vuorossa siis museoita.

Edit: Niinhän siinä sitten kävi, että mieli muuttui viime hetkellä, ja ääni menikin Miina Kajokselle.