DNA:stani on löytynyt 2,5 prosenttia neandertaalia. Hupaisia ajatus. H:lla on prosenttiyksikön kymmenys enemmän.

Huomenna on viimeinen kokonainen päivä koto-Saksassa tänä vuonna. Tiistaina matkustan junalla Freisingiin, bussilla Frans-Josef Straussille, lentsikalla Tukholmaan, potkurilentsikalla Helsinkiin ja sitten joku on toivottavasti minua vastassa. Matkan ajattelu väsyttää jo etukäteen. Joulunviettoon matkaaminen sinänsä on toki kivaa, tänä vuonna ehkä kivempaa kuin aikoihin.

Minun piti kirjoittaa myös jotakin Christopher Hitchensistä ja Vaclav Havelista ja siitä, kuinka kumpaakin kanonisoidaan nyt vauhdilla. Molempien kohdalla viimeisen vuosikymmenen suuri virhe oli Irakin sodan kritiikitön kannattaminen; Hitchens ei koskaan onnistunut myöntämään edes että oli väärässä Irakin joukkotuhoaseiden suhteen. Hitchensin ongelma taisi olla, että hänen periaatteensa olivat niin mustavalkoiset, että ne usein johtivat hänet aivan outoihin umpikujiin. Hänelle uskonto oli suuri paha, ja islam siitä pahin versio, joten hän asemoi itsensä neokonservatiivien ristiretkirintamaan. Havel taas oli osa amerikkalaisten ns. uutta Eurooppaa, johon Donald Rumsfeld tukeutui, kun perinteiset suuret eurooppalaiset maat eivät Irakin retkestä innostuneet. 

En nyt kuitenkaan ainakaan vielä ehdi formuloida näitä ajatuksia pidemmälle, joten kerron vain anekdootin.

1990-luvun alussa kun Havel oli presidentti, kävi hän vierailulla Pasilassa. En tiedä miksi, mutta hän tutustui siellä myös kaupungin vuokrataloon. Me teinit parveilimme Rahakamarintorilla ihmettelemässä Havelia ja vierailua. Kaupunki oli valmistautunut; sen rapun se kerros, jossa Havel vieraili, oli pintaremontoitu ja maalattu, mutta muita kerroksia ei.

Eivät ne sentään rakentaneet ympärille kulissimaisemaa.