Hesarissa julkaistiin eilen juttu "Epäonninen moskeija repii Rotterdamin yhtenäisyyttä". * Yritin kommentoida juttua keskustelupalstalle, mutta kommenttini ei läpäissyt seulaa - ehkä sille ei ollut tilaa mamukriittisen diskurssin seassa.

Juttu on mielenkiintoinen, mutta ei sillä oikealla tavalla. Toimittaja on lähtenyt hakemaan väkisin vastakkainasettelua.

Lähtökohtana on ollut Essalamin moskeija. Pahaksi onneksi kyseisen moskeijan (jonka minareetit ovat melkein Stadionin tornin korkuisia! Paitsi eivät ihan!) rakennustyöt ovat kesken.

Turvallisuuspalvelu on tutkinut moskeijan taustoja! (Mutta ei kyllä valitettavasti löytänyt mitään kovin kummallista.)

Pormestarikin on, apua, muslimi! (Mutta hän ei olekaan lellinyt mamuja, vaan siirtolaisten asema on ihan sama kuin ennenkin.)

Voi voi, eikö tästä nyt tosiaan löydy minkäänlaista raflaavaa konfrontaatiota?

Onneksi Feijenoordin futishuligaanikaupunginosasta sentään löytyy vanha pari, jota mamujen lisääntyminen harmittaa. Rouvaa on nimittäin nuoriso joskus haukkunut "vanhaksi ämmäksi".

Toimittajaparka lähti hakemaan kärjekästä paljastusjuttua Rotterdamin mamuongelmista. Pahaksi onneksi jutusta tulikin hiirelle housut. Essalam-moskeijan rakennusprojektin alkuajoista olisi kyllä saanut jonkinlaisen vastakkainasetteluartikkelin kirjoitettua - Marco Pastors kumppaneineen yritti huonolla menestyksellä estää rakentamista - mutta jostain syystä minkäänlaista taustoitusta ei tässä jutussa edes yritetty tehdä.

* Rotterdamin yhtenäisyys sinänsä on mielenkiintoinen käsite. Rotterdam on suurkaupunki, joka jakautuu hyvin erilaisiin kaupunginosiin. Niiden välillä sitä yhtenäisyyttä on suunnilleen yhtä paljon kuin Kaivarinrannan ja Kontulan ostarin välillä. Etnisiä eroja toki on, mutta niin myös ihan niitä sosioekonomisia.