Baijerinsuomalainen.
Nopea välikommentti tässä samalla kun setvin eilisen kuvamatskua ja koetan rakentaa pienoismallia huomisen näyttelysuunnitteluarvosteluun.
Muistaako joku sen viimevuotisen tuskatehtävämme, jossa piti kopioida studiossa täydellisesti asetelma, jossa oli kasa tomaatteja korissa? Välineenä tekninen kamera ja värifilmi. Jouduimme lopulta toistamaan homman kolme kertaa (ja joka kerralla meni kokonainen studiopäivä), koska aina oli jotain jäänyt huomiotta. No, nykyiset kakkosluokkalaiset ratkaisevat ongelmaa toisin. Minulle soitti tänään yksi, joka olisi halunnut ostaa viimevuotiset negatiivini. Olisi sitten käyttänyt niitä ominaan. Häntä kun ei kiinnosta eikä huvita tehdä tuollaista tehtävää.
No ei meitäkään viime vuonna olisi huvittanut, mutta tulipahan tehtyä - ja ko. tehtävästä opin loppujenlopuksi ihan älyttömän paljon; havaintokykyä, tarkkaavaisuutta, studiovalaistusta, heijastuksia, värikontrollia.. ja kärsivällisyyttä. Oma lopputulokseni ei ollut täydellinen, mutta se oli kuitenkin kovan työn takana.
En myynyt negoja. Ei olisi varmaan mennyt kaupaksikaan, minun kun ei tosiaan ollut täydellinen tulos ja nämä kersat haluavat huijatessaankin vain huippulaatua..
|
|
Näkisi helposti, kuka yrittää huijata. :)
(Olen juuri lukenut pissismi-kirjan :-)
Kyllä niitä ongelmia osaavat muutkin sukupolvet ratkaista. Tuolla avoimen puolella valtio-opin perusopintojen viimeisellä kurssilla jäi kaksi sankaria kiinni (maikan sanojen mukaan) törkeästä plagioinnista. Ei siinäkään tiennyt, että olisiko pitänyt itkeä vai nauraa:-( Molemmat olivat jo reilusti päälle nelikymppisiä ja alkuesittelyn mukaan mukana ihan harrastupohjalta. Minkähänlaista mielihyvää tuollainenkin harrastaminen muka tuo? Siinä meni sitten 25op:tä ketuille, jotta kyllä varmaan kannatti! Voiko jollain ihan oikeasti olla itsetunto niin hataralla pohjalla, että jopa avoimessa pitää päästä pätemään, jollei muuten niin huijaamalla?
Tänään minua yritettiin vielä painostaa kuvatehtävän tiimoilta. :-/ Oli vähän ikävä kuvio tämä. Koulubileissä lienen tulevaisuudessa ylenkatsottu henkilö, mutta toisaalta ENHÄN MINÄ NIISSÄ KÄY.
Nää tyypit ajattelee jo olevansa niin suuria Luovia Taiteilijoita, että perustekniikkatehtävät ovat aivan liikaa heidän persoonilleen. Malttaisivat nyt odottaa kolmosluokkaan asti, silloin pääsee kikkailemaan konsepteilla ja mielikuvilla ihan tarpeeksi ja paljon (ja voi kalahtaa aika omaan nilkkaan, jos sitten tekniikka ei olekaan hallussa).
Mä veikkaan, että meitä nuoremmat osaavat nettiplagioinnin huomattavasti paremmin kuin sukupolvi, joka tutustui nettiin vasta työelämässä :-D
Eilen tuli ihan perinteisestä telkkarista Erikoisjoukkue, jossa ikääntyneemmän mieshenkilön näyttelemä venäläinen asiamies (tai jotain) paljasti MI5:lle tietoja. Sen piti naputella käyttäjätunnus ja salasana näppiksellä, ja näytti aika puuroiselta touhulta se naputtelu, noin kaksisormijärjestelmä käytössä. Mietin, että olikohan se näyttelijä sisäistänyt roolinsa niin hyvin, vai olikohan se vaan yhtä huono naputtelemaan kuin roolihahmonsa.